Virkattu villamekko VMS:n jäljillä

Kässäintoani on pitänyt yllä vuosikausia VMSomA KOPPA. Blogin epäohjeiden avulla uskalsin tarttua koukkuun ilman tietoa silmukkamääristä, kavennuksista ja muista tylsyyksistä. Ostin Novitan 7 Veljestä -lankaa läjän ja loin aloitussilmukan. Koukkukoko oli 5,5 eli reilusti suositusta isompi. Virkkasin kukkaympyrästä neliön. Mittailin koon vanhan paidan selän leveydestä.

Jaoin mitat puolikkaiksi ja tein neljä pienempää neliötä etukappaleelle. Lumouduin ja sain apua täällä.

Etukappaleen olalle tein kai kolme pylväskerrosta muotoa antamaan. Kainaloon lisäsin sivusauman kohtaan parit pylväät myös ja kiinnitin etu- ja takakappaleet toisiinsa.

Jo olikin aika aloittaa aivoton meditaatiovirkkaus. Spiraalina ympäri ämpäri ympäri ämpäri. Pitkiä pylväitä raidoiksi, etten ihan vaipunut koomaan. Nopeaa, helppoa, aivotonta, rentouttavaa. Sovitin välillä ja lisäilin lantiolla silmukoita sinne tänne.

Helma tuli vastaan ihan liian äkkiä. Tätä olisin voinut tehdä vielä piiiiitkään. 

Oli hihojen vuoro. Pyöriön muoto syntyi lisäyksillä. Mainioita ohjeita on jälleen idoliblogissa. Hihoista etenkin huomaa, että pitäisi kostuttaa ja siloitella työ. Kuka sellaista malttaa tehdä??

Vähän erilainen kukka toisessa hihassa.

Jee, valmista tuli!

 

 

(Kuvat: Katja Räsänen. Kiitos! Supertaidokkaasta kuvankäsittelystä vastaa allekirjoittanut.)

Pikkunoidan pilkkutakki

Virpomisreissulla oli hyvä testata uusinta takkia. Vanhakin on vielä sopiva ja hyvä, mutta tajusin ajan kuluvan hurjaa vauhtia ja ompeluvuosien olevan Nyt eikä Kohta. Tulee sekin aika, jolloin äidin tekemä ei enää kelpaa.

Kaava on vanha tuttu Against the wind (OB 01/2013), 116 cm. Levensin vähän helmaa kohti ja pidensin muutaman sentin.

Oho, pyöritin liikaa. Taskut leikkelin summamutikkakaavalla.

Pilkkukangas on Anttilan tukevahkoa puuvillaa, fleecevuori mistä lie ja örkkikangas Jyskistä. 

Ole hyvä, tyttöseni!

Parit korut

Kieputi kieputi. Rautalankaa sydämen muotoon ja sitten kaaospunonnalla sinne tänne. Loppupätkään helmet mukaan ja taas kieputi kie.

Valmis riipus, valmis nauha. Osasin.

Muistivaijerissa puupalleroita.

Pyjamahousuja joka lähtöön

- tai lähinnä niihin hetkiin, jolloin ei tarvitse lähteä. Suuri Käsityö 11-12/2012 oli lehti, josta nappasin kaavat.

Kirppislöytöpussilakana ja -pöytäliina muuntuivat omiksi pyjamahousuiksini. Miesten koko 50 sopii aika hyvin tähän 40/42-takalistoon. Lisäsin pituutta vielä muutamia senttejä ja tein pussit lahkeisiin. Kuinka ihanaa onkaan päällä pehmeäksi kulunut ja viileä puuvilla!

Kaavamuokkaus: Keskeltä edestä madalsin 6 cm, muualta 1-2 cm. Kavensin hitusen sivuista ylhäältä.

Jyskin halpispuuvillasta surautin 164 cm kaavalla hyvät housut 148 cm pitkälle jätkälle. Lisäsin vielä kaavaan pituutta 14 cm ja tein pussilahkeet tosi pitkän käyttöiän varmistamiseksi.

Kesäkäyttöön lyhyt malli sydänhousujen kaavalla ilman vyötärökavennuksia. 

Vielä yhdet Saimit (OB 1/09) pienimmälle. Käytin 122 cm kaavaa ja tyyppi on n. 105 cm pitkä. Joustavan kankaan kaava toimii hyvin joustamattomallakin kankaalla, kunhan koko on riittävän iso. Ohut, viileä ja laskeutuva puuvilla tuntuu ihanalta vesirokon ruvettamalla iholla.

Nukenvaatteita taas

Erkki kaipasi villatakkia. Raaskin vihdoin käyttää lempilankaani ja virkkasin summamutikassa sovitellen. 

Sairaspäivien määrää voi mitata sillä, kuinka paljon valmistuu nukenvaatteita. Jotain puuhaa pitää olla hoivaamiseen oheen.

Muumikangas löytyi kangaskaapin siivouksessa. Surautin siitä kahden hengen makuupussin, joka pääsi heti kovaan käyttöön.

Ekaluokkalaisen eka tasovirkkuu päätyi nukkekotiin peitoksi.

Pitsilapaset, osa 2

Ykkösosa ilmestyi jouluna. Nyt tein sentin leveämmät ja vähän värikkäämmät, muuten samat tarinat.

Raitoja baktuksen mitalta

Männävuosina joka puolella neulottiin baktuksia. Hidas hämäläinen myöhästyy ilmiöistä ja trendeistä kerta kerran jälkeen. Nyt Novitan Polku-lankojen jämät huutelivat pääsyä puikoille ja tässä on tulos.

Räsymatto?

Ei sentään. Huiviksi meinasin tärkeälle ihmiselle.

4,5 mm puikoilla pinnasta tuli ilmava.  Lisäsin/kavensin joka neljäs kerros yhden silmukan. Nykyisessä elämässä on mukavaa harrastaa aivotonta meditaationeulontaa.

 

 

Huonosti huovutetut lapaset

Oho. Tein huovutetut lapaset omalla superohjeellani. Muuten tuli vallan hyvät, mutta vihreä lanka olikin Polarista eikä Huopasta. OHO. Vyöte oli piilossa kerän sisällä enkä luottanut näppituntumaani.

Ihmeellistä, kuinka paljon vähemmän keinokuitulanka huopuu kuin 100 % villa. Ajatella!!!