Kunnia pois itseltä. Kuvisopettajakaveri oli viime vuonna näprännyt nämä nappikoristeet vitsoihin ja minäpä ne laitoin talteen. Laitan hyvän kiertämään.
Virvon varvon. Huopatulppaanit loppuivat kerrankin kaikista jemmoista. Saan tehdä ensi vuonna lisää. Jälleen kerran mietin, että vaikeinta lapsen kanssa askartelemisessa on se, että antaa lapsen askarrella. Kuinka tärkeää lopulta on se, että höyhenet osoittavat oikeaan suuntaan? Ei kovinkaan.
Kannattaako tämä ottaa kuittailuna? Sopinee tosin meihin kaikkiin ajoittain.
Dekupaassia, repaleisia Akuja ja pestyjä kurkkupurkkeja. Hyvää puuhaa viisivuotiaalle.
"Lähetään meneen. Ei toi puska kasva ikinä."
"Hei, tulkaa tänne! Täällä puska kasvaa!" (Sori, mauton. Pakollinen silti tai juuri siksi ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti