Joka tyypin kaavakirjasta nappasin M-kokoisen t-paidan kaavan. Sitä mittailin henkkamaukan M-kokoiseen trikoopaitaan ja aika hyvin oli samanmoinen. Vähän korkeampi pyöriö oli kirjan kaavassa tosin. Sillä siis mentiin.
Takakappale piti tehdä vähän kavennettuna, koska kangasta oli niukasti, mutta etukappaleen heilautin vinoon. Kaunis oli ajatus vesiputouspääntiestä. Koulussakin opetettiin sen oikeaoppinen kuosittelu, mutta sama se tällaisessa venyyvanuukankaassa.
Hihat tein sen mittaisena kuin kangasta riitti. Liikaa oli, raskas yläosa tuli. Saksilla tuosta noin ja tästä näin, viuh vauh.
Sovitin, saumuroin, sovitin. Kädentie uhkasi valua liian alas, joten ompelin niskaan napin ja kursin sillä vähän kasaan. Ihmeen hyvä tuli. Epäammattimainen vaate rumine siksakkeine kaikkineen, mutta olkoon.
Saumuri vihaa lurutrikoota, ompelukone samaten ja kurvit myös. Pakkoko sitä on silti ostaa?!?
Ajan hermolla olen näköjään mäkin, kun eilen ostin Neurokankaasta valuvaa viskoosia vesiputouskaulustoppia varten. Hintaa tulee 7,90 euroa, saapa nähdä, miten läskiltä siinä näyttää...
VastaaPoistaAlkaa kuulostaa telepatialta. Mä kuulemma ainakin pömpötän tässä paidassa ;)
Poista