Omenan putoamismatka

Yllätyin iloisesti, kun kuulin ekaluokkalaisten ompelevan koulussa koneella fleecepipot. Uskon sen olevan suorempi reitti käsityöinnostukseen kuin käsin nykertäminen. Kenelläpä ei menisi hermo, jos viikkokausia piiperretään yhtä neulatyynyä. Kaasu pohjaan ja valmista tulee!

Kotonakin aloitettiin sama projekti. Tosin iltasella ei voimia riittänyt pojalla enää ompeluun, joten anna-kun-minä sain tehdä itse. Kankaan ja mallin valinnan hoiti tyyppi kyllä itse ja tupsun värkkäsi jämälangoista.

Aika usein kuuluu ompelukoneen surinaa, vaikka itse olen toisaalla. Ei lainkaan huono harrastus.

PS. Kuvaushetkellä testattiin lumen sulamisominaisuuksia. Aika harmaata mössöä jäi. Kannattaako syödä, häh?