Mitään en saa aikaiseksi enkä ehdi enkä ainakaan osaa tai jaksa.
Juuri siksi on tarpeen kuvata ja kirjata omia juttujaan muistiin. Toinen (vielä tärkeämpi) syy on laittaa silmukkamäärät, koot, kaavanimet ja lehtien numerot tänne päiväkirjaan. Niille on ihmeesti käyttöä vuosienkin päästä eikä erkkikään muista ulkoa.
Kiireisenäkin syksynä jaksaa näemmä jotain pientä. Ja jos ei tekisi, ei jaksaisi mitään.
Vetoketjukorjaus laiskaan tapaan:
Eskarilaisen eka neuletyö. Liikutun.
Piimätöpöttelyä joulua odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti