Ekovarmarit

Pikkusiskolle ja isoveljelle äidin ja isän housuista uudet pöksyt. Tytön farkkuleggarit on tehty OB 6/2012 Ropina-kaavalla ja koko 98 cm. Ei jousta tuo farkku yhtä paljon kuin trikoo, niin siksi valitsin ehkä vähän (liian?) ison koon. Kuunnellaanpa kommentteja, kunhan pääsevät kotiinsa. Vyötärökuminauha näyttää väljältä, vaikka otin mitat lehdestä.

Pojan farkkujen pohjana on 110 cm collegehousujen kaava jostain kässälehdestä joltain vuodelta. Laitoin vähän lisää saumanvaroja, koska farkku ei jousta. Lykkäsin vanhoja vyönlenkkejä ja taskuja sinne tänne. Resorit lahkeisiin ja vyötärölle (+kuminauha).

Kansia, taas.

Muumikangas on FB:n Kangashamstereista bongattua ja ihanan bambipuuvillan löysin Taikavillan loppuunmyynnistä edukkaasti. Sitä on vielä 1,5 metriä, joten riittää isompiinkin ompeluksiin. Takkiin on vähän ohutta, mutta kesämekkoseen täydellistä.

Hernepussin jämäkangas on Nappikauppa Punahilkan punahilkkapuuvillaa.

Retro Hiippa Iisakinpoika Takkinen

Kaikkein kivointa on tehdä lahjoja juuri silloin, kun siltä tuntuu ja into iskee. Uusimmassa Ottobressa (1/2013) oli simppeli takkikaava Against the Wind, jota testasin tähän takkiin. Koko on 98 cm miinus pari senttiä pituudesta, koska kämmäsin leikatessa. Uups!

Muita muutoksia:

- hihansuihin en tehnyt käännettä vaan laitoin resorit

- hupun reunaan laitoin myös resorin, jotta pysyy päässä eikä lörpötä

- tuulilistan jätin pois laiskuuttani

- huppuun tein hiipan. Ehkä pienempikin olisi riittänyt.

- lehden ohjetta en edes vilkaissut, vaan käytin luotto-ohjettani Tosimummon blogista. Huippuhyvä on se.

Finlaysonin ikivanha pyöreä pöytäliina on Maatuska-Maijalta ryöstetty. Siinä oli vain leveitä raitoja ympyrämuodossa, ei muuta. Pitkään sitä pyörittelin, kunnes keksin käyttää sen takkiin. Mitäs sanotte?

Vuori on perusfleeceä. Ihan hyvin tuntui luistavan hihatkin paikalleen, kun ei ollut liian kapea malli.

Tein eka kertaa koskaan tuollaiset pyörylätaskut. Aika helpot oli, mutta aikaa meni nyhrätessä. Koko takin ainoa purkuhomma tuli, kun ompelin toisen taskun vahingossa kiinni koko matkalta. Uups taas.

Tätä ommellessa kuuntelin Iskelmä-radiota. Ei, en tiedä miksi. Jokaiselta radioasemalta tulee myöhäisillan tunteina Bryan Adamsia, vanhaa Madonnaa ja uutta tanssipoppia. Iskelmä-radiossa soi näiden lisäksi myös Anne Mattilaa ja uutta Anssi Kelaa. Arvioitu toipumisaika on kolme vuorokautta. 

Aiemmin tekemiäni samantyyppisiä takkeja löytyy täältä. Tämä kaava vaikuttaa parhaalta kaikista kokeilemistani virityksistä. 

Unelmanpehmeät autopökät

Ostin Taikavillan loppuunmyynnistä ihanan pehmeää autokuvioista velouria 40 prosentin alennuksella. Kyllähän 80 cm riittää lapsen housuihin... Ai riittää vai? Toki, jos ei halua yhtään kasvunvaraa. Laitoinpa siis 10 cm:n jatkopalat lahkeisiin. Nopeasti surautin uudet käyttöhousut kohta kuusivuotiaalle, pitkälle pojalleni. 

Vielä pitäisi tehdä mätsäävä paita. Hmm, silmät auki kirppareilla ja autokuviota aplikoimaan valmiiseen paitaan. Se on suunnitelma. Katsotaan, mikä on lopputulos.

Muistutuksia itselle: 

- vyötäröresorin pituus on n. 40 cm

- lahkeensuuresorien pituus n. 16 cm

Sielukas lintu

Ikasyrin superpehmeä ja maailman kaunein luomujersey Soulbird halusi ehdottomasti kaappiini. Ja siis kaapilla tarkoitan vaatekaappia enkä suinkaan kangasjemmaa. Koskaan en ole näin kallista kangasta ostanut, mutta nyt oli ihan pakko. Pakko. PAKKO. Toivottavasti raaskin joskus laittaa mekon päällenikin...

Tissis on tässä kaavana. Hihat leikkasin niin, että laitoin vanhan trikoopaidan kankaan päälle ja leikkasin n. 5 cm pidemmät ja kyynärpäästä alaspäin jonkin verran leveämmät hihansuut. Kuminauhat pujotin kujiin ja oli kerrasta sopiva pituus pussihihoihin. Ihme, miten sitä joskus onnistuu.

Mutta sitä vain ihmettelen, että kuinka monta tunikaa ompelen tällä kaavalla ennen kuin muistan ommella pääntien kanttaukset ENNEN kuin ompelen yläosan kiinni vyötäröresoriin? Kolmas kerta ei sano toden.

Kevään merkit: linnunlaulu ja korut

Aurinko sen tekee. Villalangat ja sohvannurkka menettävät vetovoimaansa. Koruja on mukavaa väkertää piiitkästä aikaa kunnon valossa. 

Valkoisista ja savunharmaista lasihelmistä värkkäsin rannekorun ja muutaman riipuksen. 

Puuhelmet on aina kivoja. Minkähän väriyhdistelmän tekisin itselleni...? Keltaista ainakin pitää olla. Näihin käytin mustaa, luonnonvalkoista ja beigeä. Kaulakorussa on kuminauha ja ranteessa muistivaijeri. 

Jälleen kerran valmistui pari tuttinauhaa. Näitä katsellessa mietin, että mitä olisi elämä ilman värejä? Kovin harmaata.

Sullavikat

Novitan Nalle, 32, kolmospuikot, tummanharmaata ja syksykirjoraitaa yhden kerroksen raidoituksella.

Nukelle peitto ja pojalle dino

Arvoitus: Sen unohtaa helposti, vaikka kyseessä olisi tärkeäkin ihminen. Jos näin käy, saa kuulla kunniansa.
Vastaus: Oman lapsen nimipäivä.
Ratkaisu: Kirpparilta eurolla paita. Taisi olla tyttöjen malli, kun oli niin laaja pääntie. Laitoin resorin ja kylläpä kurttaa kauniisti. Ohut trikoo + napakka resori = iiihana näky. Josko se siitä venähtäisi.

Velourtilkuista applikoin dinosauruksen. Kone meinasi syödä jokaisen piikin kärjen ja dinon suu näyttää pahoinpidellyltä. Näinä hetkinä tuntee osaamisen ja onnistumisen puhkeavan kukkaan. Juuei.

Sain yli vuosi sitten pikkupätkän Nalle Puh -tikkikangasta. Näin kauan siinä kesti, että ompelin vinonauhareunuksen ja vauvanukke sai peittonsa. Tosin vasta tovi sitten löysin tuon nauhan Katriinan kirppikseltä, joten asioiden kuuluu tapahtua ajallaan. Kiireellä tulee vain... no, se nyt tiedetään.

Lapseni ilahtunut kommentti kuului tänä aamuna: "Piitto! Vauva piitto!"