Koululaisen työtön äiti

Ennen vanhaan ompelin pojalleni hauskoja retrokuosisia paitoja ja raitahousuja ja örkkitakkeja. Entäs nyt sitten?

Mustat verkkarit. Ei edes hassuja taskuja saa tehdä. Huokaus. Ovat sentään paremmat kuin kaupan, kuulemma.

Täydellinen Mekkotehtaan Hilma (eli kakkosversio)

Ensin tein testimekon omilla kaavamuutoksillani. Kiva tuli. Uskalsin siis silpoa Eurokankaasta löytyneen ihastuttavan kesäpuuvillan Mekkotehdas aikuisille -kirjan Hilmaa varten.

Parempaa ei voi olla!

Kesällä ei silitetä vaatteita vaan lasten tukkaa.

Lapasten aika on käsillä

Helteestä suoraan syksyyn. Vanhat ja ankeat huovutetut lapaset saivat pitsikukat kaunistukseksi. Tulkoon viima, perkules.

Pieniin käsiin paras malli on pitkävartinen ja varresta tiukka. 110 cm peruslapanen Novitan ohjeella on sopiva nelivuotiaalle. 

Polvisukat elokuussa

Meditaationeulontaa. Oikein, oikein, oikein, oikein, oikein... Kaikki sujuu oikein, nyt ja aina. 48 silmukkaa alussa, 40 nilkassa ja terässä. 3,5 mm puikot ja perinteinen 7 veljestä lankana. Sopivat toivottavasti pieneen naisen jalkaan. Ennen pystyin sovittamaan lahjasukkia lapselle, mutta nyt on korsto kasvanut jo lähes samoihin mittoihin kanssani.

Tämän kesän sadepäivät pelasti sivusto, josta löytyy värityskuvia isoille, keskikokoisille ja pienille. Touhukas nelivuotiaskin rauhoittuu kummasti, kunhan minä väritän vieressä. Syke laskee, kiire jää. Myös kynien systemaattinen teroittaminen toimii samoin.

Mekkotehtaan Hilma

Mekkotehdas aikuisille -kirja sai sormet syyhyämään ja ideat versomaan. Lasten versiossa oli kivoja kuvia ja pari kivaa mallia. Naisille oli vähän sama linja. Tikkujalkaiselle ja pulleavatsaiselle varmasti löytyisi vaikka mitä ihanaa, mutta itse en tunne oloani suoralinjaisissa koltuissa kotoisaksi. Näyttäisin lähinnä tynnyriltä.

 

Mutta Hilma-mekkopa huusi heti nimeäni. Ostin jo kahteen Viralliseen Hilmaan kankaatkin ennen ensimmäistäkään kaavan piirtämistä... Onneksi googlettelin muiden kokemuksia ja osasin niiden pohjalta tehdä kaavamuutoksia jo tähän ensimmäiseen pussilakanasta tehtyyn testiversioon. Vallan mukavalta tuntuu ja ihan varmasti teen näitä lisää. Trikoosta pitänee tehdä pienempi koko, koska tämä on nyt hyvä lakanakankaalle.

 

Kaavamuutokset:

- Selästä vilkkuvat olkaimet sain piiloon pääntien pienennyksellä. Korotin kaarrokkeita ja hihojen yläreunoja 2 cm.

- Kavensin helmakappaleita yläosasta niin, että kaavan leveydeksi jäi n. 23 cm. Alkuperäinen mitta oli 27 cm. Tämän takia kaarrokkeiden alareunat eivät täsmänneet helmaan. Ompelin poimutuslangat kaarrokkeiden alareunaan ja sain samalla muotoa rinnuksiin.

- Helmaa saa lyhentää seuraavaan versioon. Nyt tein suotta 4 cm leveän päärmeen.

- Kuminauhojen pituudet: kaarrokkeiden yläreunat 19 cm, hihojen yläreunat 28 cm, hihansuut 33 cm (saisi olla vähän pidemmät), kaarrokkeiden alareuna 64 cm.   



 

 

Kuvaajana toimi nelivuotias tyttäreni. Hän hoiti suvereenisti myös rajaukset ;) Muun super-professionaalin kuvankäsittelyn hoidin minä itse.

PS. Sama pussilakana on toiminut jo monessa muussakin vaatteessa. Vielä jäi tilkkuja!

Retrolippis

Nappikauppa Punahilkan sivuilta nappasin ohjeen aikapäivää sitten. Kangas tupsahti työpaikalle. Lipan alapuoli on kirppislöytöessusta. Nämä palaset yhdistyivät eräänä inspiraation hetkenä. Tulipas kiva ja käyttökelpoinen kesälätsä, jonka alle mahtuu kaikki nutturat, pinnit ja muut nykeröt.

Täydelliset huovutetut lapaset

Sopiipas hyvin naisen käteen. Ohje minulta. Lankana varressa Nalle ja muualla Huopanen.

 

Talvirenkaiden vanteet maalattu, puita hankittu, lapaset valmiina. Tulkoon vaikka talvi, prkl.

 

Täydellisen sopiva takki!!!

Kolmas kerta toden sanoo. Olen tehnyt aiemmin itselleni kaksi takkia ja kovassa käytössä nekin ovat olleet. Nyt tuli kuitenkin ihan parhaiten istuva ja sopiva. Jee!

Kaava on omasta takista, kuten tässä talviversiossakin. Nyt leikkelin ihan vähän reilut saumanvarat, mutten niin paljoa kuin tikkivuoren kanssa. Mustavalkoisen Revviva-kankaan nappasin minuutin harkinta-ajalla Ikeasta. Keltaisen vuorikankaan ostin vuosia sitten kirpparilta ja vielä jäi mooonta metriä. Hupussa on vanhoista ompeluksista jäänyttä Ikea-pallokangasta. Koko takin hinnaksi tuli noin 20 euroa. Ei paha.

Takakappaleelle en tehnyt keskitakasaumaa vaan muotolaskoksen. Kuviolliseen kankaaseen jää ikäviä katkoja leikkaussaumojen takia. Pitäisi vielä löytää isoista kappaleista tehty kaava, joka sopisi paremmin näin kuviolliseen kankaaseen.

Hihansuut huolittelin ja samalla vähän pussitin resorilla.

Huppu.

 

Eka kertaa eläissäni jätin vuorikankaan helmasta irti. Keltainen lurusatiini ei millään asettunut tasamittaiseksi, joten tein oman käänteen siihenkin. Ärsyttävää oli kyllä ommella tuo valuva liukas lurulörökangas, grrr. Saumurin teräkin kaipaa taas näemmä huoltoa.

Taskut tein vapaalla kädellä sivusaumoihin. Sisäkankaina on palloa ja keltaista puuvillaa.

 

Sitten vielä se perinteinen piiskakooste. Keltainen vuorikangas paistaa vähän läpi yllättävän ohuesta päällikankaasta. Leikkaussaumojen kohdistaminen olisi saanut mätsätä paremmin. Vetskari onnistui täydellisesti, hyvä minä! Tällä kaavalla teen vielä monta takkia ja nyt taas osaan paremmin.

Muita aiemmin valmistuneita takkeja löytyy takit-tunnistetta klikkaamalla oikeasta reunasta.