Aurinko tatuoituna niskaan

Eräs nainen toi myös vihreää joustovakosamettia. Siitä leivoin tällaisen. Otin mitat, mutta silti on aika arpapeliä, miten istuu. Tykkään sovitella pitkin matkaa, mutta nyt piti tehdä kerralla loppuun asti. Lisäsäätöä voidaan tehdä myöhemminkin. Mieluummin liian iso kuin liian pieni, eller hur?

Niskaan päätyi ihana, jonkun käsityöläisen painama tilkku. Taskuun laitoin vanhaa nahkavyötä ja kirppisnappeja. Jotain tuo etumus vielä kaipaa, mutta ehkä se riittää, kun ihminen menee vaatteeseen sisälle.

Tuttinauhoja surautin taas. Aika kivaa tuo tähtinauha. Meinaako MINULLE tulla väriähky??

Muistutus itselle: tee tällainen omaan päähän. Kaikista vanhoista pipoista tuuli ujeltaa läpi. Hyrrr. Ohje Ullassa. 

Toinen muistutus itselle: älä käy Ruttunutun blogissa. Tulee vain alemmuudentunne. Miten joku osaaaaaaa???

Kolmas ajatus: Mukavaa, että nykyaikanakin moni pienenpieni ja suurensuuri asia tehdään käsin. Ei meitä mikään kone voi korvata. (Ei, meillä ei rakenneta. Saan seurata läheltä toisten uurastusta.)