Syystontun pipo ja epäsymmetriset napit

 

Ennen.

Jälkeen. Oho, vasemmassa tossussa nappi hyppäsi väärälle puolelle. En osaa kävellä näillä suoraan.

Roikkurukkasille kiinnikkeet.

Värikoruväri

Pujottelukaverille oma kaulakoru toiveiden mukaan toteutettuna ja ihan ite kuvattuna.

Silmukkamerkkejä neulojalle lahjaksi. 

Gail-pitsihuivin huumaa

Vuoden harmain aika ja puikoilla mustaa.

Gail (aka Nightsongs) löytyi Ravelrystä, Nalle-lanka Prismasta. 230 g kului lankaa ja sillä määrällä pituutta tuli parisen metriä. Pyöröpuikko taisi olla vitosen luokkaa tai 4,5 mm.

Kultaa kallimmalle kultapaketti. Kiitos, kun olet.

Hiljaisuus loppukoon, kuvia pläjähtäköön!

Joskus kiristää enemmän, joskus vähemmän. Sama silmukkamäärä, sama ihminen, samat välineet. Kokoeroa on senttitolkulla. Hyvät tuli tähän jalkaan - ainakin keskiarvolla mitattuna.

2,5 mm puikot, 56 s, Fabelin yksivärinen ja raidallinen vuorotellen.

**

Raitamekkoon idea lähti Gudrun Sjödenin mainoksesta. Kivan rento malli. 

Entäs jos sittenkin kokeilisin SK 9/2013 -kaavaa, joka on ollut to-do-listalla siitä asti... 

Viereiselläkin sivulla on kiva malli. Sitten joskus. 

Kerrankin uskalsin tehdä kokoa pienemmät kaavat kuin muuten käytän. Alaosassa rohkeus kostautui vesimeloniefektinä (ei, en ole raskaana), mutta yläosasta tuli ihan hyvä. Laitoin leveän kuminauhan solmiamisnauhojen tilalle. Muuten on aika lailla kaavan mukainen. Hihoja vähän levensin, kun näyttivät kittanoilta. 

Kuvaaja ei jaksanut tarkentaa tänään. En minäkään. 

Jotain liian kasaria on tuossa pystyraidassa. Sukkahousuhevikalsarit. 

Raidat osuvat kohdalleen!! Hyvä minä!!

Ai niin, ihana paksu trikoo on Kestovaippakaupasta ja aiemmin sitä on nähty vinoraitatunikassa. 2 metrin pätkästä sain tehtyä nämä molemmat vaatteet ja vielä jäi soiro vaikka pariin pipoon.

**

Koruja väänsin vielä flikan kanssa. 

**

Ai niin ja TAAS puhelinpussi ekaluokkalaiselle. 

**

Loppukevennyksenä kirjaintreenejä. Äitinä on (ajoittain) ihanaa.

Maatuskalapaset

Armoa, ei Siperiaan!
Armoa ei, Siperiaan.

Naapurikaverini lähti Venäjälle. Orpo olo. Kenelle nyt huutelen pihan poikki yöpaitasillani? Miehelleenkö? Varmaan sitten niin. Läksiäislahja ei ihan ehtinyt ensimmäiseen eikä toiseenkaan muuttokuormaan, mutta josko sitten kolmanteen.

Ommellessa soi radiossa Suurlähettiläät. Kun tänään lähden, otan mukaan mitä tarvitsen. Taivaalta tähden valitsen ja sitä seurailen...

Vanhan villapaidan loput leikkasin Mallikelpoisen kaavoilla lapasiksi. Näyttivät niin pieniltä, että tein pienet saumanvarat mukaan ja lisäksi pari senttiä pituutta sormille, sentti peukalolle. Nämä kaikki lisäykset olivat tosin turhia ja surruuttelin ne pois. Vuorina on fleece.

Maatuska ja kukka ovat jäänteitä omasta villapaidastani. Kaksipuolinen tukikangas kiinnittyi ihmeen hyvin villaan. Siksakilla vaan ympäri ja valmis. Höyrytin silitysraudalla ja se teki ihmeitä kurttusaumoille.

***

Kuvausassistentit.

Sama teema jatkuu heidän omissa kuvauksissaankin.

Ja edelleen. Ostin Sepänaukion kirppikseltä Nanson kietaisupaidan, jossa oli liian lyhyet hihat. Resorijatkeet kiinni ja taas vuorossa ylläri: jonkun jalka!!

Rakkaita apinoita. Naapurissakin on samanmoisia ja lupaan katsoa heidänkin perään tänä tärkeänä syksynä.

Barbien uusi pilkkumekko

Kolmevuotias tyttöni valitsi kankaat Barbien uuteen mekkoon ja otti kuvat valmiista tuotoksesta. 

Oho, tarra vetää helmaan vekin... Ehkä B ei huomaa.

Kaavana toimi karmaiseva, rikkinäinen mekko. Yläosa lensi jo roskikseen, mutta alaosasta tuli pienen resorisuikaleen avulla hame. 

Ekaluokkalainen teki toimistotyöläiselle sopivan rannekorun.

Se toimistotyöläinen teki toiselle samanlaiselle toivottavasti mieleisen setin.

Nimettömät

Muut niitä tehtailee ja on niin sujuvaa ja nopeaa ja strömssöötä että. Täällä ei.

Muut tekee pikkareita tilkuista. Ei tälle perälle. Tai ehkä minun tilkkuni ovat Muiden mielestä roskakokoa. Vain skootterikangasta oli riittävästi omaan testiversioon. Piirsin kaavan lempimummoalkkareista.

Ihan hirveä homma oli saada kapea kuminauha pysymään paikoillaan trikoon reunassa. Meni ikä ja terveys. Rentouttava harrastus? My ass.

Vähän kireätkin ovat reidestä. Jätski ampuu näköjään suoraan kinkkuun. Tai sitten kuminauhaa ei totisesti saa venyttää juuri yhtään ommellessa. En uskonut.

No entä jos yritän uudelleen. Ilmaisnettikaava Tanttarallalta, 110/116 cm. KVK:n punaraitatrikoo palasiksi. Vyötärökuminauha kiinni nurjalta puolelta -> hermoja kului vähemmän kuin oikealta ommellessa, mutta paljon silti. Reisikuminauhat ompelin ensin saumurilla kiinni ja tikkasin oikealta. Helpommin sujui, mutta tuli aika paksut pökkelöt.

Miten ihmeessä sain leikattua toisesta reisikuminauhasta monta senttiä lyhyemmän kuin toisesta?? Ihan vinot pökät.

En tee enää ikinä. Mitään.