Retroisia Mekkotehtaan Orelma-mekkoja

Orelma (Mekkotehdas, 110/116) sai kunnian toimia kaavana pienten tyttöjen mekoille. Kavensin keskeltä edestä ja takaa pari senttiä. Hihoja madalsin olan taitteelta kolmisen senttiä. Näyttää ihan hyvältä ainakin ilman sovitusta.

 

Kirppispussilakana sai pinkkiä höystettä. Pujotin kapean kuminauhan vinonauhakujaan.

 

Taskuun tein poimutuslangat. Pääntiellekin olisi kuulunut ohjeen mukaan, mutta laiskottelin tapani mukaan. Ehkä korjaan myöhemmin.

 

Lahjaksi menevä versio on unelmanohutta anopin lakanaa.

 

Kuminauhakuja toimii hyvin näin ohuessa kankaassa.

 

Opettajien kauppakassit

Jokaisena arkipäivänä he näkevät lapsiani hereillä enemmän kuin minä itse. Kuinka onnellinen olenkaan, kun kouluun ja päiväkotiin lähtee lähes aina iloinen ihmisenalku.

Kiitos.

Kiitos kuuluu myös hänelle, jolta sain vuosia sitten lahjaksi mainion kauppakassin. Se on käytössä joka viikko eikä loppua näy. Plagioin törkeästi ottamalla mitat ja mallin sentilleen. Mitäpä sitä pyörää keksimään uudelleen.

Tässä mitat (sis. saumanvarat) muistilappuna:

1 kpl 44 x 90 cm - se iso kappale etu- ja takapuolille
2 kpl 16,5 x 39 cm - sivupalaset, ommellaan ison kappaleen pitkälle sivulle
2 kpl 8 x 52 cm - kahvat, taitetaan saumanvarat sisään ja tikataan molemmat reunat
1 kpl 8 x 112 cm - saumuroidaan alareuna, ommellaan renkaaksi lyhyistä sivuista, ommellaan alavaraksi laukun yläreunaan, kahvat kiinnittyvät samalla

Farkkutilkkuhame tuunaajalle

Pehmeäksi kuluneet äitiyshousut. Peffasta rikkoutuneet ystävän lempifarkut. Kaikenlaista sitä nurkissa pyöriikin odottamassa sitä hetkeä, jolloin ajatus ja aika sekä kehon- ja mielentila kohtaavat.

Perushamekaavani leikkasin kahtia ja tein 8 symmetristä soiroa. Osaan tarvittiin saumoja, osa tuli suoraan lahkeista. Meditaatio surisi päässä samaa tahtia Husqvarnan kanssa. Suoraa, suoraa, suoraa, suoraa, ommmm.

Ylös vinonauha, vetskari ja neppi. Alas saumurointi ja käänne. Silittääkin voisi, mutta omia en viitsi. Vaaleat polvikohdat pussittavat kuvassa, mutta onneksi daamissa on muhkuroita, niin oikenevat. Valmista tuli!

 

Pököä paleli

Nalle kaipasi sopivaa vermettä. Virkuti vir.

 

Vuokko-neuleen jämät kauluriksi

Ensin oli työkaverin tuoma Vuokon villaneuleen puolikas. Tietävät minun hamsteriluonteeni näissä asioissa. Lopputulos näyttää tältä:

 

Paria saumaa, trikoovuorta ja muutamaa nepparia aiemmin...

Hyvää synttäriä, emokollega!

Virkattu villamekko VMS:n jäljillä

Kässäintoani on pitänyt yllä vuosikausia VMSomA KOPPA. Blogin epäohjeiden avulla uskalsin tarttua koukkuun ilman tietoa silmukkamääristä, kavennuksista ja muista tylsyyksistä. Ostin Novitan 7 Veljestä -lankaa läjän ja loin aloitussilmukan. Koukkukoko oli 5,5 eli reilusti suositusta isompi. Virkkasin kukkaympyrästä neliön. Mittailin koon vanhan paidan selän leveydestä.

Jaoin mitat puolikkaiksi ja tein neljä pienempää neliötä etukappaleelle. Lumouduin ja sain apua täällä.

Etukappaleen olalle tein kai kolme pylväskerrosta muotoa antamaan. Kainaloon lisäsin sivusauman kohtaan parit pylväät myös ja kiinnitin etu- ja takakappaleet toisiinsa.

Jo olikin aika aloittaa aivoton meditaatiovirkkaus. Spiraalina ympäri ämpäri ympäri ämpäri. Pitkiä pylväitä raidoiksi, etten ihan vaipunut koomaan. Nopeaa, helppoa, aivotonta, rentouttavaa. Sovitin välillä ja lisäilin lantiolla silmukoita sinne tänne.

Helma tuli vastaan ihan liian äkkiä. Tätä olisin voinut tehdä vielä piiiiitkään. 

Oli hihojen vuoro. Pyöriön muoto syntyi lisäyksillä. Mainioita ohjeita on jälleen idoliblogissa. Hihoista etenkin huomaa, että pitäisi kostuttaa ja siloitella työ. Kuka sellaista malttaa tehdä??

Vähän erilainen kukka toisessa hihassa.

Jee, valmista tuli!

 

 

(Kuvat: Katja Räsänen. Kiitos! Supertaidokkaasta kuvankäsittelystä vastaa allekirjoittanut.)

Pikkunoidan pilkkutakki

Virpomisreissulla oli hyvä testata uusinta takkia. Vanhakin on vielä sopiva ja hyvä, mutta tajusin ajan kuluvan hurjaa vauhtia ja ompeluvuosien olevan Nyt eikä Kohta. Tulee sekin aika, jolloin äidin tekemä ei enää kelpaa.

Kaava on vanha tuttu Against the wind (OB 01/2013), 116 cm. Levensin vähän helmaa kohti ja pidensin muutaman sentin.

Oho, pyöritin liikaa. Taskut leikkelin summamutikkakaavalla.

Pilkkukangas on Anttilan tukevahkoa puuvillaa, fleecevuori mistä lie ja örkkikangas Jyskistä. 

Ole hyvä, tyttöseni!

Parit korut

Kieputi kieputi. Rautalankaa sydämen muotoon ja sitten kaaospunonnalla sinne tänne. Loppupätkään helmet mukaan ja taas kieputi kie.

Valmis riipus, valmis nauha. Osasin.

Muistivaijerissa puupalleroita.