Sukkia ja lapasia

Vanhalla miltei-kaavalla surauttelin lahjalapaset kirppispöksyistä (Paratiisin puutarhaa joustofroteena) ja vuoreksi meni risan villatakin ehjiä kohtia. Uskon saajan arvostavan uusiokäyttöä.

Pitkästä aikaa intouduin neulomaan lapasia ylipäätään ja vieläpä huopuvasta langasta. Oi kuinka olenkaan ollut kiltti tehdessäni ohjeen. Taitoin resorin ja ompelin kiinni sisäreunasta. Kelpaa teineille. Seiskaveikka varressa, Huopanen muualla.

 

Ja toiset vielä hempeämmät. Onpa hyvä saada Huopasia liikkeelle, kun ovat lojuneet vuosikymmenen laatikossaan.

Perussukat naiselle. Seiskaveikka 44 silmukkaa, kolmepuoli puikot.

Isommat, ehkä nelikolmoset, 48 silmukkaa. Muuten perus, mutta osittainen joustin jatkuu. Housen seiskaveikkavahvuista lankaa.

Pinkki PetiteKnitin Kumulus-neulepaita

Luonnonsävyt ovat ihania villana, mutta pirtsakat sopivat omiin väreihini paremmin. Drops Air pääsi kokeiluun PetiteKnitin Kumulus-ohjeen kera. On kyllä erinomaista lankaa: pehmeää, lämmintä, kevyttä mutta tukevaa sekä helppoa neuloa. Paksuus vaihtelee ihan vähän, jolloin pinnasta tulee kiinnostava muttei möykkyinen. Lankaa meni 325 grammaa, yksinkertaisena. 4,5 mm puikot, M-koko. Tuli tällä lörppänäkäsialalla ihanan väljä olematta yhtään iso. Malli on tosi kiva, just perushyvä ja ikuinen. Opin tekemään i-cordiakin ja tuli kivaa reunaa.

Lahjapeitto mummineliöistä

Jostain se ajatus sitten lähti, että haluan virkata virkata virkata virkata kunnes nallevahvuiset langat loppuvat. Osa oli ohuempia, osa vähän paksumpia, osa omia, osa muualta. Koko kesän oli koukku kädessä. Pyrin tekemään kolmioviivoittimen kokoisia, josko sitten asettuisivat. 10 palaa vaakaan, 17 pystyyn. Tuli aika pitkä, suhde olisi saanut olla eri. Kolmosen koukku. 

Sommittelin roiskimalla. En edes yrittänyt saada mätsäämään mitään. Päättelemistä oli aikas paljon. Kiinnitin ompelemalla. Reunustin vielä ympäri kiinteillä silmukoilla. Nakkasin pyykkikoneeseen, missä tapahtui jokakertainen siistiytymisen ihme. 

Tuli aikas ihana. Lämmin, värikäs, joustava. Ihan kuin käyttäjänsäkin. 

Ennen-kuva.

Solmuamppelit

Tulen trendien jälkijunassa, mutta tulen kuitenkin. Ekat makrameesolmut. Yhden jaksoin, toisen tein pikaversiona.

Kiitossukkia

Mitäpä sitä muuta keksisi kiitokseksi kuin sukkia? 

Novitan palmikkosukkia olen tehnyt monet monet. Tuli söpöt. Pienempi puikkokoko ja jostain vähän silmukoita vähemmäksi.

Ullaneuleen Aapeli-sukat miehelle

Vinoraitapaita

Marimekon pussilakanasta riittää, vaikka reunat jo rispaa. Suuri Käsityö 4/2020, lepakkohihainen pusero. Madalsin pääntietä edestä. Pidensin helmaa 5 cm, vähempikin olisi riittänyt. 

Oho. 

Osui.

Ja taas.

Chunky beanie

Muut näitä teki jo vuosikausia sitten, mutta hämäläinen tulee aina myöhässä mukana. Otin vinkkiä Nauravanappi-blogista ja aloitin kolme kertaa ennen kuin tuli sopivan kokoinen. Kavennukset tein tuon ohjeen mukaan ja tuli vallan hyvä. 

Langat:
- Novita Hehku: mohair, villa. Ääretön eli musta väri.
- Novita Soft Merino: merinovilla. Tummanharmaa. 
- Merinoa meni yksi kerä, mohairia vähän toista.

3,5 mm puikot, 82 silmukkaa, 1oikein1nurin koko pipon matkalta. 

40 sentin korkeus osui nappiin. Yhdellä isolla taitoksella saa aika istuvan pipon, vähän matalammalla töröttää sopivasti, ja kahdella taitoksella on sitten vielä muhkumpi ja lämpimämpi.

Mohair oli takkuista ja möykkyistä, ei jatkoon. Kutittaakin. Tuntuu kuin olisi hiuksia naamalla, liian pitkää nöyhtää. Tahdoin tumman pipon, mutta en mustaa, joten tästä tuli ihan ok. Mustan mohairin sijasta harmaa olisi ollut pehmeämpi. Ehkä olisi myös nähnyt, mitä neuloo. Tulipa ostettua kaulassa roikkuva kässävalo tämän pipon takia. Ja uudet rillit.

Viikkojen käytön jälkeen pipo meinaa alkaa lörpöttää, etenkin jos käyttää kostealla kelillä. Tosi vaikea on tehdä istuva, tiivis, lämmin, pehmeä, ei-länttäävä, joustava ja kaunis pipo. Luulisi, ettei tuossa nyt juuri liikkuvia osia ole, mutta kun on. Tai sitten minä olen kriittinen. Ehkä eri langalla toimisi paremmin. Nyt piti neuloa aika löllöä, että typerä mohair jaksoi kulkea mukana. Merinokin on ehkä liian liukasta pysyäkseen napakkana. No, otetaan uusiksi ensi talvena.

 

Viimamakkara

Aika tyhjä. Täyttyköön saajallaan. Jotain painavaa sinne pitänee tunkea, että pysyy aloillaan tehtävässään. 

Tänä talvena on makkaralle ollut tarvetta. Hirmu kylmä.

Tämä on kyllä kevytmakkara. Aika laiheli.