Autot taskussa ja taskut autossa

Vuoden ryppyisin vaate ja epätarkin kuva on nyt löydetty. Ei tarvinnut mennä omaa blogia kauemmas kalaan. Kuka hullu jaksaisi silittää näillä hellelukemilla? Ja kuten aiemminkin olen sanonut: omien arkivaatteita ei silitetä. Piste.

Mutta asiaan. Hellanteltuilla on tunnetusti likaa varpaissa ja saappaissa, joten tein anopin vanhasta kerniliinasta tuommoiset. Mitkä ne nyt on nimeltään. Taskuja on vesipullolle, muille eväille ja matkatekemisille. Taustakankaana on joku ihmeellinen beige nahkea kangas. Mistä lie sekin saatu.

Oli muuten kai eka kerta, kun tein kaksi samanlaista ompelusta samalla kertaa. Helppoa oli, kun ei tarvittu kuin yksi mietintä ja mittaus.

Tee et Koota kaivataan vielä, koska yläreuna lörpöttää. Joku ohut ja jämäkkä kepakko pitäisi lykätä tukitoimiin.

Nepparilla vetäisin kiinni vinonauhat toisesta päästään ja toisesta visusti ommellen. Sama homma penkin alareunan nauhassa.

Kone ei tykännyt tahmakankaasta, vaan yltyi pomppimaan.

Laskostaskuihin sain idean tästä kivasta vahakangaskirjasta, jonka lainasin kirjastosta. Ihan on kivoja perusmalleja muillekin kankaille ja sopii aloittelijoillekin.

Niin ja sitten ne toiset autotaskut. Ensin oli jääääättimäiset farkkuhaalarit tosi ohutta ja ihanan vilpoista kangasta. Yläosassa oli naruja, jotka ehdin jo saksia pois. Kiitos vain lahjoittajalle taas tästäkin materiaalista! Vielä riittää vaikka mihin muuhunkin.

Samaa shortsikaavaa (joku Suuri Käsityö) käytin kukkapöksyissäkin ja nyt taas. Poikanen itse valitsi sikaräikeän oranssin resorin ja siihen mätsäävät tilkut taskuihin. Yhdessä ommeltiin ja selkä on juntturassa nyt. Kannattiko kurotella kaksin ompelukoneen äärellä...

PS. Kuka huomaa virheen? ;) Se on tahallinen rumuusvirhe tilkun koon takia.