Valoisa taikametsä

Jos ostaa kaksi metriä ihanaa Taikametsä-joustofroteeta, voi siitä tehdä hupputunikan, pipon ja hupparin itselleen. Jos olisi kovin viisas, käyttäisi huppariin aiemmin hyväksi todettua kaavaa, eikä lähtisi kokeilemaan jotain ihan uutta. Itku meinasi tulla, kun tekele näytti saunatakilta ennen resoreita ja huppua. Läjä lojui keskeneräisten laatikossa kuukausitolkulla ja ärsytti olemassaolollaan. Resorikin on väärän sävyinen. Vetoketju oli liian pitkä ja lyhensin sen vähän pöljästi, kun olin ensin ommellut sen ihan hölömösti. Hupun vuori on kamalaa lurutrikoota SPR:n kirppikseltä (0,20 euroa).

Lähes jokainen vaihe työjärjestyksestä meni pieleen, mutta nyt se on kuitenkin valmis ja tykkään kovasti. Kerrankin on kaapissani vähän väljempi huppari iänikuisten kinttanoiden jälkeen.

Hyvä minä! Hyvä Taikametsä! Hyvä Andji-kaava! Hyvä Liisa-kaavantuoja!

PS. Omia vaatteita EI silitetä. Koskaan. Milloinkaan.
PS2. Onpa hyvä, etten käyttänyt tätä omassa linkkilistassani ollutta Lillaphantin hupparin kokoamisohjetta. Olisi saattanut tulla vaikka siisti nurjaltakin. Kamalaa.

Nauhamsteri

Tämänhetkinen nauhavalikoima tuttinauhaa kaipaaville. Saahan sitä muutakin maailmalta, mutta näillä pääsee heti hommiin.

Villaa ylle

Elämäni ensimmäinen villahaalari on valmis. Merinovillalanka on Novitan Woolia ja sitä meni n. 350 g. Haaveilin ruskea-petrooli-oranssista raidoituksesta, mutta oranssia ei ollut. Menköön näin.

Ohje on Novitan sivuilta. Tein 90 cm koon mukaan leveyssuunnassa ja n. 95 cm pituussuunnassa, että mahtuisi pitkään. Eipä näitä ihan joka kuukausi ehdi tehdä uusia. Lahkeissa on tooosi paljon kasvunvaraa, mutta muuten on ihan hyvä. On se ollut käytössä jo monta kertaa tuolla 85 cm pitkällä tirriäisellä.

Lahkeet ja hihat neuloin pyörönä, toisin kuin ohjeessa. Muuten noudatin ohjetta ihan kiltisti. Jos nyt tekisin uuden, niin käyttäisin kolmosen puikkoja enkä kolmepuolosia. On näemmä höveli puikko-ote minulla. Ja JOS olisin viisas, en raidoittaisi vaan tekisin yksivärisenä. Säästyisi siinäkin yksi ilta lankojen päättelyaikaa...

Aurinko tatuoituna niskaan

Eräs nainen toi myös vihreää joustovakosamettia. Siitä leivoin tällaisen. Otin mitat, mutta silti on aika arpapeliä, miten istuu. Tykkään sovitella pitkin matkaa, mutta nyt piti tehdä kerralla loppuun asti. Lisäsäätöä voidaan tehdä myöhemminkin. Mieluummin liian iso kuin liian pieni, eller hur?

Niskaan päätyi ihana, jonkun käsityöläisen painama tilkku. Taskuun laitoin vanhaa nahkavyötä ja kirppisnappeja. Jotain tuo etumus vielä kaipaa, mutta ehkä se riittää, kun ihminen menee vaatteeseen sisälle.

Tuttinauhoja surautin taas. Aika kivaa tuo tähtinauha. Meinaako MINULLE tulla väriähky??

Muistutus itselle: tee tällainen omaan päähän. Kaikista vanhoista pipoista tuuli ujeltaa läpi. Hyrrr. Ohje Ullassa. 

Toinen muistutus itselle: älä käy Ruttunutun blogissa. Tulee vain alemmuudentunne. Miten joku osaaaaaaa???

Kolmas ajatus: Mukavaa, että nykyaikanakin moni pienenpieni ja suurensuuri asia tehdään käsin. Ei meitä mikään kone voi korvata. (Ei, meillä ei rakenneta. Saan seurata läheltä toisten uurastusta.)

Ihhahhaa, hepo ratsastaa

Pohjois-Karjalan 5-vuotias tyttö tahtoi heppamekon ja minäpä surautin. Kankaat Kestovaippakaupasta. Ihanaa, kun raikkaat värit natsaa yhteen hyvin eikä vähän sinne päin!

Kaava on Peilisali-mekko (OB 6/12) ja koko 128 cm suunnilleen ilman saumanvaroja. Lehdessä kun oli käytetty joustamatonta kangasta ja minä tein trikoosta, niin siksi tämä kavennus. Helmaan laitoin resorityyppisesti trikoota, koska muuten olisi tullut aika hulmuhelma. Katsotaan, vihaako typy tätä muutosta... pian se selviää. Onneksi tuo on helppo korjata.

Eipä kait muuta. Toivottavasti tämä on hyvä peruskolttu kotiin, pihalle (siis kesällä...) ja päiväkotiin.

Pakko oli laittaa teemaan sopivasti My Little Pony -nauhaa, kun kerran sitä sattui olemaan jemmassa. Iiihahaa!

Napatakkeja

Eräs nainen saapui ovellemme kainalossaan villakangaspala ja pussillinen nappeja. Mitäpä niistä tekisi? Vaikkapa tämän. Kaava SK mikälie. Tarkistan joskus.

Ihmeen tikkuista villakuitua meni silmiin ja kynsien alle. Kutittamista estämään ja pirteyttä lisäämään laitoin kaulaa vasten oranssia fleeceä. Samaa on myös rannekkeissa sisäpuolella. Eteen tulee vielä ihana iso eriparinappi, kunhan jakku pääsee kauas itään.

Kukan leikkasin summamutikassa enkä huolitellut. Kiinni on rintaneulalla.

Männävuosina olen ommellut itselleni samalla kaavalla violetista EK:n ohuesta villakankaasta takin. Tosi vähälle käytölle on jäänyt, vaikka sinänsä kiva onkin. Kylmällä on liian kylmä, sisällä liian kuuma. Pitänee jäädä ovenrakoon notkumaan.

PS. Tänään hiihdin. Taisin ilahduttaa itseni lisäksi myös naapureita hupshei-tyylilläni. Suosittelen kaikille. Lupaan nauraa jokaiselle kaatujalle.

Paapapapaapapaapaapapaapa

Muumisettihän tuo. Pinnejä laitetaan kuulemma pussukkaan.

"Äiti, saanko mä lainata tätä lankaa ihan vähän?"
"Joo, jos et laita sitä solmuun."

Ja vielä vähän näitä. Pöllöjä on harvassa tässä Ikean Tidny-kankaassa, joten piti ihan leikata keskelle reikä.

Viherpiipertäjä

Tein viimein itsellenikin Bohemian-tunikan. Kangas on Katriinan kirppiksen (kuitenkin uutta) sappinesteenvihreää ohutta collegea. Ei todellakaan minun värini, mutta ehkä se juuri siksi tuntuu raikkaalta ja uudelta. Keskimmäisessä kuvassa väri näyttää eniten oikealta. Hintaa taisi olla pari euroa tällä palalla.

Passelin värisen, paloista kasatun pitsiliinan olin joskus ostanut Vaajakosken hyväntekeväisyyskirppikseltä 20 sentillä. Käyttöön nuo tulee aina, vaikka joutuisivatkin ensin marinoitumaan muutaman vuoden. 

Muistutuksia itselle: hyvä kaava muuten, mutta vyötäröltä sai ottaa sisään n. 6 cm/puoli. Selkäänkin taidan laittaa muotolaskoksia sitten joskus, kun raaskin ottaa mekon pois päältä. Ihana kotiäidin työasu!

Isommalle pienelle tein kesäpyjamahousut, jotka todennäköisesti päätyvät myös pihakäyttöön. Anopin vanha Ristomatti Ratia -yöpaita sai rutosti lisää käyttöikää. Hinta: n. 0,50 e (resori kaapin pohjalta).