Opelle menee!

Mä kyllä kerron susta opelle. Se on tuo aapiskukkomekkoinen täti.

Neulos: Sampsukka. Kaava: naks tuosta ja niks tästä.

Kerrankin kohdistin taskun. Oli niin iso kuvio, että oli melkein pakko. Aika helppoa oli se, koska neulos on tukevaa ja silti joustavaa. Hyvä minä!

Peppi Bloom -tunika

Sampsukka-kaupasta lölytyi Lillestoffin Peppi Bloom -trikoo (oli sentään alessa). Mallikin oli jo mielessä ennen kankaan tilaamista. Yleensä suunta muuttuu matkan varrella, mutta nyt säilyi visio ennallaan. 90 cm ei tosin juuri muuhun riitäkään.

Vähän ryttyä tuohon noooin. Ohuella kuminauhalla rypytin ensin trikoon ja sehän jäi tökkimään kanttausta saumuroidessa. Olkoon.

Itselle muistutuksia:
- hupputunikan kaava oli näin ja kaventaa piti. Tee siis normisaumanvaroilla ensi kerralla.
- osta ensi kerralla metri ja saat mekon. Pitäisiköhän vielä avata helmapäärme ja vaihtaa resorikanttaus tilalle...

Vielä parit neuvolakorttikannet. Autopuuvilla Eurokankaasta, punaiset mistälie.

Korjausompeluiden kuningatar

Kaverille ostin kirpparilta superpuhvihihaisen paidan eurolla. Saksin hihat irti ja samalla innolla pitsin hihansuista. Vähän kavensin sivusaumoista, jolloin pitsi olikin just sopivan mittainen kädentielle. Valmista tuli!

Jos naisihminen saa vapaa-aikaa kaikesta arkirutiinistaan, mitä hän tekee heti ensimmäisten asioiden joukossa? Siivoaa, järjestää kuitit mappiin ja vaihtaa repun vetoketjun. Kyseessä on villi ja lennokas ihminen näemmä. Elämä risaiseksi.

Pöllömekko ja kettutunika

Singoallamekko on just nyt aika kiva. Suojaa olkapäät auringolta, ei kiristä eikä purista. Peruspuuvilla on kankaanakin ilmavampaa kuin trikoo. Teinpä siis pöllömekon omalle tytölle. Kaava on sama kuin tässä pussilakanamekossa, mutta nyt kavensin vielä pari senttiä KT:stä ja sentin lisää KE:stä. Kankaan ostin syksyllä Keskiseltä. Hihansuukuminauha 22 cm ja pääntiellä 42 cm. Mitat sis. saumanvarat.

Sampsukan paketissa tuli tilkkuja. Mitä näistäkin nyt voisi tehdä? No kappas, lamppu syttyi ja flow vei mukanaan.

Ensin ommellaan olkasaumat yhteen oikeat puolet vastakkain. Hmm. Teinkö kuitenkin jotain väärin?!?

Tämän tunikan collegekangas oli entisessä elämässään kieroonkasvanut naisten paita. Leikkelin Lindexin 98 cm velourtunikan mukaan. Helmaan surautin resorikanttauksen yhtään venyttämättä. Perinteinen käänne olisi tehnyt liian paksun tuosta kettukohdasta. Hyvä päiväkotipaita tuli tästä. Hui. Jee. Apua. Kohta se alkaa. Arki.

Sitten vielä neljä leikkimökin verhoa ja samaan syssyyn parit hernepussit. No laitetaan vielä tuttinauhakin.

Ai vielä vauvanukellekin jotain? Lyhensin aiemmin tehdyn hupputakin hihat ja tein samaan settiin housut. Kelpaa köllötellä. 

Koivuntuoksua ja itikanpistoja

Tänään tehtiin saunatuoksuja. Koivunlehdet suodatinpussiin ja lapsityövoimalla ommellen kiinni. Pussi löylyveteen lämmittämisen ja saunomisenkin ajaksi, jonka jälkeen päätyy biojäteastiaan tahi kompostiin.   Puolet lähti jo tuliaisiksi, mutta omakohtaista käyttökokemusta ei ole vielä. Liekö sama lopputulos, jos liottaisi varpaitaan kiulussa. Idean plagioin Ihan kaikki kotona -blogista. 

Vuokralle annetaan kaksi lasta, jotka toimivat tehokkaasti hyttysansoina. Toimivat jäätelövoimalla. Vapaapäiviä varten ompelin muutamassa minuutissa vanhasta rattaiden hyttysverkosta tuommoisen hyttyshatun. Sovituskuvan ottaminen oli jälleen vaivatonta, valoisaa ja tarkkaa. Juuei. Vuokralle annetaan siis myös lapsi, jota voi käyttää hyrränä. 

Mitat muistiin: 

- verkkosoiron pituus n. 90 cm (verkossa oli jo valmiiksi sauma tällä matkalla, minkä takia valmiissa hupussa on kaksi pystysaumaa)

- korkeus n. 50 cm

- kuminauhan pituus n. 60 cm (siksakilla kiinni kaksinkerroin käännettyyn alareunaan)

- päälaelle vähän pyöreää muotoa, ettei törötä hullun lailla. 

- valmis!

PS. Kotiäidin niksinurkka: Laita mähmäinen syöttötuoli sateeseen hetkeksi. Jopa pinaattikeitto ja vispipuuro lähtee pyyhkäisemällä. Toimisikohan sama ruokapöydän kanssa...

Autot taskussa ja taskut autossa

Vuoden ryppyisin vaate ja epätarkin kuva on nyt löydetty. Ei tarvinnut mennä omaa blogia kauemmas kalaan. Kuka hullu jaksaisi silittää näillä hellelukemilla? Ja kuten aiemminkin olen sanonut: omien arkivaatteita ei silitetä. Piste.

Mutta asiaan. Hellanteltuilla on tunnetusti likaa varpaissa ja saappaissa, joten tein anopin vanhasta kerniliinasta tuommoiset. Mitkä ne nyt on nimeltään. Taskuja on vesipullolle, muille eväille ja matkatekemisille. Taustakankaana on joku ihmeellinen beige nahkea kangas. Mistä lie sekin saatu.

Oli muuten kai eka kerta, kun tein kaksi samanlaista ompelusta samalla kertaa. Helppoa oli, kun ei tarvittu kuin yksi mietintä ja mittaus.

Tee et Koota kaivataan vielä, koska yläreuna lörpöttää. Joku ohut ja jämäkkä kepakko pitäisi lykätä tukitoimiin.

Nepparilla vetäisin kiinni vinonauhat toisesta päästään ja toisesta visusti ommellen. Sama homma penkin alareunan nauhassa.

Kone ei tykännyt tahmakankaasta, vaan yltyi pomppimaan.

Laskostaskuihin sain idean tästä kivasta vahakangaskirjasta, jonka lainasin kirjastosta. Ihan on kivoja perusmalleja muillekin kankaille ja sopii aloittelijoillekin.

Niin ja sitten ne toiset autotaskut. Ensin oli jääääättimäiset farkkuhaalarit tosi ohutta ja ihanan vilpoista kangasta. Yläosassa oli naruja, jotka ehdin jo saksia pois. Kiitos vain lahjoittajalle taas tästäkin materiaalista! Vielä riittää vaikka mihin muuhunkin.

Samaa shortsikaavaa (joku Suuri Käsityö) käytin kukkapöksyissäkin ja nyt taas. Poikanen itse valitsi sikaräikeän oranssin resorin ja siihen mätsäävät tilkut taskuihin. Yhdessä ommeltiin ja selkä on juntturassa nyt. Kannattiko kurotella kaksin ompelukoneen äärellä...

PS. Kuka huomaa virheen? ;) Se on tahallinen rumuusvirhe tilkun koon takia.

Tyynyliinatyttö

Mekkotehtaan Riine. 86/92-kokoinen kaava sai kaventua helmastaan paaaaljon, jotta mahtui kukalliselle tyynyliinalle. Kiitos kirppislöydöstä taas Maijalle. "Jos meillä olisi tyttöjä, tekisin tästä mekon." Niin se taisi olla.

Vinoraitainen puuvilla on peräisin kirppariessusta (0,50 euroa). Helmaröyhelö siirtyi sellaisenaan essusta mekkoon. Huipputuuri sattui: ylimääräistä röyhelöä jäi vain parin sentin verran! 

Laitoin takakaarrokkeita pari senttiä päällekkäin, koska vaikutti liian leveältä kapoisille harteille. Onneksi niillä olkapäillä ei ole tarkoituskaan kantaa maailman suuria murheita vielä pitkään aikaan. 

Onpas sekakuosinen, mutta olkoon. Kesällä ei tarvitse olla niin ankea. Jos kirjavuus sattuu silmään, voi aina kääntää katseensa aurinkoon.

Neuvolakorttikansia ja tuttinauhoja

Näitä tuli vähän liikaa. Onpahan jemmassa, kun niitä ajoittain tarvitaan lahjapussiin.