Huovutetut kiekuralapaset

Otetaan se sama ohje, jonka olen hyväksi havainnut. Kokeillaan Novitan uutta Joki-lankaa. Todetaan sen käyttäytyvän samoin kuin Huopanen. Kirjaillaan koukeroita ja sujautetaan käsiin.

Kiekuraisia edeltävien lapasten kanssa kävi näin: Testataan isommilla silmukkamäärillä ja todetaan liian suuriksi. Nakataan vielä 40 asteen kirjopesuun. Laitetaan lahjapakettiin ja toivotaan parasta.

Vanha tuttu Puro-lanka on ennen ollut satavarma. Nyt ehkä oli liikaa muuta pyykkiä koneessa tai tähdet väärässä asennossa, mutta huopui ensin huonosti. Toisen kolmekymppispesun jälkeen oli jo ihan hyvät.

Toistoa toiston perään: kaikissa ohjeena tämä.

Arkiompeluita

Tai eihän tämä mitään ompelua ole. Kerronpa vain niksini Kuomien merkitsemiseen. KAM-neppi pihdeillä kiinni ja valmista tuli. Nimi toki on vielä sisäpuolella, mutta kuka niitä ehtii katsella koulun eteisessä??

Sama tyyppi pyysi tästä kankaasta pipon. Sovitti ja totesi jotenkin ärsyttäväksi. Ehkä koki myös ompelijana toimineen äitinsä samanlaiseksi. Laitoinpa pipon omaan kaappiin. Ei ärsytä yhtään. (Yllättävästi pystysuuntaan joustava college: JKL:n kangaskauppa)

Saman puodin tilkuista tein vielä Erkille tyynyn. On kuulemma nukkunut nyt paremmin.

Syksy ja flunssa, käsi kädessä

Vähän sairaiden lasten kanssa oli ihan kivaa olla pitkästä aikaa sisällä ihan rauhassa.

Tehtiin helmihommia. Isompi toipilas väänsi korvikset ja minä rannekorun. Pienempi teki vaikka mitä, mutta purki yhtä monta. 

Silityshelmet kokivat jälleen uuden tulemisen. Siinä on kyllä mainio puuha. Aina löytyy lisää uusia malleja ja haastetta kaikenikäisille. Tokaluokkalainen poikani intoutui googlettamaan Kätyreitä ja Minecraftia. On sillä pitkä pinna näissä asioissa. Mistä lie perinyt?

Kotiin uutta ja vanhaa

Missä piileksivät iloiset värit? Mitä on tapahtumassa? Haalistunko itsekin harmaaksi? (Kyllä, sanoi kampaaja.) Missä on hinku oranssiin, petrooliin, vihreään, syksyyn? 

Tulkoon mustavalkoisuus jos on tullakseen. Menköön pois, jos ei enää huvita.

Ikean kuviokangasta jäi 1,5 tyynyn verran takistani. Tilkkutyyny on miehen vanhasta työpaidasta kasattu. 

Kahdesta lyhyestä vetoketjusta saa yhden pitkän. 

Seinälle sentään nousi hieno Marimekon Iso satakieli. Vanhassa kodissa tätä oli tuplasti enemmän, mutta täällä verhotangot eivät antaneet myöden koko pituudelle. 

Kävin eräänä liian tuulisena päivänä ostamassa rautakaupasta styroxlevyn (4 euroa). Mitat olivat sentilleen sopivat tähän tarkoitukseen. Autossa meinasi tehdä vähän tiukkaa, mutta selvisin. Narina oli kyllä vihlovaa. Puistatus.

Kangas kireälle ja nuppineuloilla kiinni. Rautalanka isoilla nuppineuloilla kiinni ja pari taulukoukkua seinään.

Valmis taulu on vähän rosoinen, mutta sitä ei varmasti katso kukaan muu kuin minä.

Melkein hyvä Mekkotehtaan Vilma

Ensin testasin. Joo-o, joo-o. Ihan hyvä, muttei täydellinen. Uskalsin kuitenkin tarttua saksiin ja leikata ihan tätä varten ostetun joustocollarin.

Joustocollege joustaa yllättävän vähän ja keho pöhöttää yllättävän paljon kesän jäljiltä. Yritin siis välttää mateennahkaefektiä. Lisäsin hihoihin vähän leveyttä, ettei kiristä kainalosta. Tein niistä myös ylipitkät ja laitoin kuminauhat hihansuihin.

Kavensin KE:stä yhteensä 6 cm ja silti leveyttä piisaa. Mietin poimutuksia, mutta pelkäsin collegen laskeutumattomuutta ja äitiysmekko-oloa. Nuotion Pirjo antoi samana iltana kymppiuutisissa idean laskoksiin omalla mekollaan.

Otin vielä sentin sisään molemmista sivuista ja lyhensin helmaa viitisen senttiä. Selkään jäi ruttua kunnolla, joten jatkoin saumaan taakse ja surautin pari senttiä keskeltä takaa korkeudesta pois. Edelleen kolttu on vähän raskas, mutta eiköhän se vältä.

Jokainen vaate ansaitsisi kunnon kuvat. Tätäkin olisi ihanaa filmata värikkäästi asustettuna ja tukka laitettuna syksyisessä metsässä. Päätin kuitenkin jättää kuvaussessiot minimiin ja keskittyä olemaan siellä metsässä verkkareissa, perheen kanssa ja ihan ilman paparazzeja.

Mekkotehtaan Vilman varovainen testiversio

Kauniin Hilmani innoittamana piirsin kaavat myös Vilmaan, joka näytti Mekkotehdas aikuisille -kirjassa ihastuttavalta. Juuri se tummanpinkki väri ja malli ja kaikki!

Tein testimekon vähän sinnepäin. Leikkasin koko mekon takakappaleen mallilla eli ilman poikkisaumoja ja poimutuksia, toki poislukien etukappaleen yläosan. Hihatkin on ihan kirjan kaavalla. Tuli sopivan niukat tähän lyhythihaiseen versioon.

Jotain piristystä kaipasin ankeaan harmauteen ja tein rinkulan niskaan. Täydellinen musta raitanappi löytyi omasta laatikosta.

En raaskinut pyöristää helmaa raitojen katkeamisen pelossa ja tein siksi kulmat sivusaumoihin.

Laadukas trikoo on vitosen kirpparilöytö. Kuulemma samasta kankaasta tehdään 120 euron tunikoita... Ohhoh. Ehkä sen olisi voinut paremminkin käyttää, mutta nyt kävi näin. Mukavahan tuo on päällä, mutta niin kovin ankean "värinen". Ehkä juuri siksi sitä tulee käytettyä. Rumat käytetään ensin, ettei nätit kulu ;)

Nappisukat

Sur, rur, surrur. Valmis!

Made for Apesin ohjeella ommellut tossukat on kyllä nopeat ja kivat. Collegekangas on työkaverin lahjoitustilkkupussista ja napit roskikseen päätyneestä neuletakista. Hintaa siis tuli nolla euroa plus langat.

Joku näppärä ja viitseliäs voisi kirjailla varteen ties mitä ihanaa. Saa nähdä asuuko meillä sellainen tyyppi. Epäilenpä.

PS. Aiemmat samanlaiset täällä, sillä kertaa Kauno-joustofroteesta.

Tuplavahinkosukat

Tein sukan. Kolmen kerroksen raidat. Seitsemän veljestä, 42 s ylhäällä ja 40 s vähän alempana. 3,5 mm puikot. Hyvä perussukka naiselle on se.

Aloitin toisen. Olihan se neljä kerrosta, olihan? Oli oli, en jaksa nostaa pyrstöäni ja mennä hakemaan sitä ensimmäistä sukkaa malliksi.

No ei ollut. Vartta oli jo pitkälti ja minähän en pura, joten tein sitten kummallekin sukalle uuden parin. Laiskuus ei tule yksin vaan parin kanssa.