Keskikesän kauluri

Sainpa valmiiksi vartissa vähän keskeneräisen merinovillakaulurin. Ohje on suunnilleen tämä, paitsi etten jaksanut alkaa mitään lärpäkkeitä kaventaa. Langan ostin joskus Tallinnan vanhasta kaupungista ja on siis konepestävää merinoa. Mikä järki on ostaa vain kerä per väri per laatu? Ei mikään. Sai siitä nyt sitten tällaisen. Oikeasti on kunnon violettia, mutta eipä kamerani sitä ymmärrä.

Kyllä on kaulurikelit kohdallaan.

Kesän paras Sepänaukio!

Onko se jäätelö? Onko se uiminen? Onko se nurmikko paljaan jalan alla? Ei, vaan kesän paras asia on Sepänaukion kirppis!

15 euroa köyhdyin ja samalla rikastuin uusilla farkuilla, hameella, mekolla, kankaalla ja paidalla. Lapset saivat kirjoja, silityshelmialustoja (just niitä oikeita, puuttuneita!), shortsit ja juhlahousut. Erään synttärilahjankin sain jo napattua matkaan tulevaisuutta varten.

Jo vapisutti vieroitusoireet, kun en ollut päässyt kuukausitolkulla koluamaan muiden roskia omiksi aarteikseni. Nyt helpotti. Suosittelen kaikille.

Valppain mielin muista sä aina vaaroja liikenteen

Ikasyrin liikennemerkkitrikoosta toivoi isompi mukelo t-paitaa ja sen hän sai. Koko n. 140 cm, sopivan t-paidan mukaan leikelty.

Meinasin laittaa kivoja turkooseja ja punaisia ja keltaisia ja kukertavia resoreita, mutta päädyin tylsyyteen. Huomenna olisin varmasti valinnut toisin.

Itselle muistiin: hihansuuresorit 21 cm ja pääntiellä 36 cm. Mitat sis. sv. Sovittaessa selviää, menikö metsään vai mahtuuko pää läpi.

Pienempi sai omasta kirppistopistani leggarit. Kaava on Ropina, OB 6/12, 98 cm. Luikerolaiheliinilla nämä kyllä hulmuaa, mutta samapa tuo. Laitoin vyötärölle resorin enkä kuminauhakujaa.

Tilkkupeitto uudelle ihmiselle

Vauvaa pukkaa. Viemisiksi tein Älä katso nurjalle -blogin innoittamana peiton tilkkulaatikkoa tyhjentäen. On ikivanhaa yöpaitaa, rikkinäistä unihaalaria, pipojämiä, mitä lie. Hurrrjan pinkkiä on, mutta minä en joudu sitä katselemaan ;)

Pitkään olen haaveillut tilkkutöistä, mutta pelännyt millintarkkaa kohdistamista. Älkää peljätkö, minä ilmoitan suuren ilon. Trikoo joustaa! Leikkasin 10x10 cm pahvikaavan ja sen länttäsin ylijäämätilkkujen päälle. Suunnilleen siitä ympäriltä leikkelin läjän neliöitä. Ne surautin saumurilla jonoiksi ja jonot yhteen levyksi. Taakse lisää trikoota (Kestovaippakaupasta) ja väliin rumanväristä fleeceä. Tulipas pehmeä kuin vauvanpylly.

Tikkauksia meinasin vedellä pitkin peittoa, mutta peruin aikeeni. Tikkasin ympäri ja jo alkoi vetää rumasti. Vielä rumensin vähän tekemällä yhden suoran rivin (ekan ja tokan rivin välissä, näkyy kyllä kuvassa...). Pysyköön kiinni sillä ja ommellulla tähdellä. 

Vesipään hattu

Kaava on Ottobren ilmainen ja kangas samaa pussilakanaa kuin aiemmissa vermeissä. Jos päänympärys on 51 cm ja tekee 52 cm kokoisen hatun, luulisi tulevan suunnilleen sopiva. Mutta ei. Pyöräilykypärä ja villapipo mahtuisi alle. Korjauskasaan siis.

Kuvun tein yksinkertaisena ja lieriin laitoin paksua ja ohutta tukikangasta. Vallan kiva kaava on kyllä, kunhan tekee sopivaksi. Pitäisiköhän samalla muutta lippismalliseksi ja laittaa kuminauha niskaan? Ehkäpä.

Usean vuoden ajan olen jättänyt käyttämättä monia liian avoimia mekkoja. Miksi? Helppoahan se vika oli korjata. Taitetaan trikooneliö kulmittain ja surautetaan dekolteeta siveyttämään.

"Pese ja kuole" -mekko

Otetaan iso kasa rumaa siniharmaata laikullista jämätrikoota. Leikataan siitä tissiksen kaavalla pitkähihainen klenninki. Halkaistaan hihat ja pujotetaan kuminauha hihansuihin. Ommellaan saumat mustalla langalla ja käytetään mustaa resoria.

Lykätään pesukoneeseen Dylonin Wash & Dye -jauheen ja muutaman pitsiliinan kanssa. Odotetaan lopputulosta epäluuloisen toiveikkaana. Yllätytään suunnilleen iloisesti. Pidellään nenästä kiinni mekkoa käytettäessä ja yskitään jauhekatkuja yhä kurkusta pois. Muistetaan pestä erillään (niin varmaan juu).

Kuvissa kangas näyttää kovin haalean harmaalta, mutta kyllä siitä suunnilleen mustaa tuli. Toivottavasti kestää käytössäkin eikä haalistu. Jos niin kuitenkin tekee, taidan ratkoa pitsit irti ja tehdä ihan oikeasta, uudesta, mustasta ja laadukkaasta trikoosta samanlaisen. Halkihihoista en ole ihan varma, mutta kattellaan. 

Raitamekkonen

Kaverini saa tästä superpehmeän, joustavan, raikkaan ja monikäyttöisen mekon. Kaavaa ei ollut, mutta tissiksen takakappaleen ja helman kaava sai toimia jonkinmoisena kompassina. Hihat piti tehdä eri kohdista kankaan loppumisuhan takia, joten raidat eivät täsmää. Toivottavasti tuli sopiva.

Pussilakanaan pukeutuva perhe

Pehmeäksi nukutusta pussilakanasta riittää iloa kolmelle neljästä.

Singoallamekko (SK 1/09) oli vallan helppo surauttaa. Kaavakin on muuten hyvä, mutta kaventaa pitää pari kilometriä. Tein 92 cm:n kaavalla ja käyttäjä on 87 cm pitkä. Keskietua kavensin yhteensä 4 cm ja vieläkin olisi saanut ottaa sekä edestä että takaa pari senttiä pois. Trikoossa voisi kaventaa vieläkin enemmän.

Kuminauhojen pituudet itselle muistiin:
- hihansuut 22 cm + sv
- pääntie 42 cm + sv

Kierrätysnappeja tälläsin vielä pääntielle, jotta osuu kerrasta oikeinpäin päälle. Helma voisi olla vähän pidempi, niin menisi varmasti vielä ensi kesänäkin. No, ainakin leggareiden kanssa on siveä.

Itsellekin olisin halunnut mekon, mutta kangas oli aika haperoa joistain kohdista enkä uskaltanut riskeerata. Noloa on, jos koko asu repeää päällä. Päädyin tekemään "ei laaksoa, ei kukkulaa" -hameen. On helppoa olla suora pötkö - samanlainen edestä ja takaa. Kohta myös yläosaan sopii sama lause, koska ompeluharrastus kasvattaa kyttyrän hartioiden väliin. Siinäpä on sitten muhkuraa eessä ja taassa.

Omakehu haisee nyt: olen superhyvä tekemään näitä hameita. Enää ei repsota vetoketjun pää, ei nouse toinen puoli senttejä korkeammalle kuin toinen. Uu jeah.

Vuosi sitten esikoinen sai shortsit. Kuinka voikin sama kangas sopia kaikille perheenjäsenille, tytöille ja pojille? Mitähän ukolle vielä keksisi... isolierisen hellehatun? Uikkarit?