Kappas vaan, pitsi sekä villa, kahdestaan ompi hippasilla.

Kaavoihin kangistunut? Sama kaava kuin aina. Sama väri kuin viimeksi.

Tissiksen kaavalla leikkasin niin perusliivimekon, ettei tylsempää olla voi. Kangas on ihanan väristä joustavaa villafleeceä Kestovaippakaupasta ja se ansaitsi parempaa. Monen kuukauden pölyttymisen jälkeen nappasin kaariviivottimen ja sakset käteen.

Poikki ja pinoon etu- ja takakappaleiden keskeltä. Sama linja pääntielle.

Pään- ja kädenteille sekä helmaan leikkasin parin sentin levyistä kaitaletta ja surautin suoralla senkin kiinni. Repsahduksen pelossa kiristin yläosassa kaitaleita lähes resorityyppisesti, mutta helman tein samanmittaisena kuin alkuperäinen.

Lumihiutaleen ohje on Kotivinkistä. Muita virkkuuohjeita googlettelin vaikka mistä enkä muista tarkempia koordinaatteja enää. Vielä en ommellut kukkeroita paikalleen, koska melkein jo luovuin niistä. Sitten huomasin kuitenkin takana keskellä likaläntin kankaassa ja pakkohan se on jollain peittää. Vielä mietin, että käytänkö nurjaa vai oikeaa puolta kankaan päällipuolena ja päädyin tähän likaläikkäiseen. Hyvä mina.

Mikä siinä on, että silitysrauta on melkein yhtä vaivalloinen ottaa esille kuin hammaslanka? 

***
Vielä lopuksi iloitsen väreistä ja etenkin valosta, joka saa ne loistamaan. Mieliala kohenee samaa vauhtia auringon kanssa. Kiitos kevät, kun tulit jo nyt! En olisi jaksanut harmautta enää yhtään.

Tyynyliinakangas Eurokankaasta ja napit mistä lie. Jaksoin tehdä napinläpiä!! Lokakuun pimeydessä en olisi kyennyt urotekoon.

Siivouspäivä

Oma omempi omin väri

Kauan katsoin sinua syvälle kaappiin,
kauan katsoin, katsoin ja ajattelin.
Kenties kerran saksille käydä saamme,
kenties kerran olet ylläni.

Yleensä saksin uudet kankaat heti. Vien ne suoraan narulta nihkeänä saksien ja saumurin luo. Tämän KVK:n petroolin joustocollarin tie oli (ajallisesti) pidempi. Vähemmän petrooli trikoo on myös viime vuosikertaa.

Ajatuksen sain Made for Apesilta. Hupun leikkaus on paljon onnistuneempi alkuperäisessä, höh. En jaksanut ajatella kaavaa, joten leikkasin summamutikassa sinnepäin. Mätsäävät napit löysin jemmalaatikosta.

Pohjana on Nappinjan taskutunikan kaava, jolla olen tehnyt aiemmin mm. punaisen velourtunikan. Helmaa pyöristin edestä ja takaa eri suuntiin.

KVK:n raitaresorit hihansuihin. Pitsiä saumaan kuten Ommellisella. Onko minulla enää omia ideoita olemassakaan? Vai pitäisikö ennemmin ajatella niin, että miksi keksiä pyörää uudelleen?

Selässä jenkkakahvanpiilotuslaskokset. Takasovituskuvaa en näytä, koska ylävartalo tursotti. Ai miten niin naiset ovat kriittisiä omien kuviensa suhteen??

Talitintti visertämään kevään odotusta. Oho, mikä väriero sisä- ja ulkokuvissa. Myös lämpötilaero on tuntuva.

Valmis.

Takatalven nappivalinta

Kaverin vanha villapaita sai kyytiä kuudenkympin pesussa. Saksin siitä lapaset ja kokeilin OB 6/2012 Isorakka-kaavaa. Isoin koko on leveydestä hyvä minulle, mutta pituutta tarvitaan sentti ainakin lisää. Pianonsoittajan sormet, muka. Siksipä nämä päätyvät pakettiin. Suippo kärki on vähän hassu, mutta ehkä juuri siksi aika kiva. Seuraavia taidan kuitenkin pyöristää.

Fleecevuori, kaksinkertainen villajoustin. 

Riittänee paketoinniksi? 

***

Päivän teemaväriin sopien tein isoveljen kanssa pikkusiskolle pikkukassin. 

PS. Silittäminen on yliarvostettua.

Elämä on varjoa ja valoa

Joskus maailman ja ihmisen väliin tarvitaan pehmeyttä ja lämpöä. Tämä kuhmu ei parane, vaikka painaisi villaisella, mutta aina kannattaa yrittää.

Ohje Novitalta. 3,5 mm bambupuikot, lörppä käsiala, punainen 7 veljestä, koko 38. Ohjeessa ei tosin mainittu, että reikäkuvio tehdään väärin toisen sukan kärkeen. Sen keksin itse tukkoisessa ruuhkabussissa.

Rakkaalle tyttärelleni.

Voisin kirjoittaa tuhat sivua siitä, kuinka paljon häntä rakastankaan. Kuinka olen valvonut hänen kanssaan ja kuinka monta kertaa pyyhkinyt, pessyt, niistänyt, kuivannut, halannut, suukottanut, itkenyt, nauranut, ärtynyt, suuttunut, väsynyt ja sitten taas nauranut sydämeni pohjasta. En kuitenkaan kirjoita, vaan ompelin peiton.

Elämäni valo, päivieni ilo. Kiitos, kun saan juhlia 3-vuotispäivääsi keväällä syreenien kukinta-aikaan.

Tilkkuja mummon ja minun paidoista, tytön ja pojan pipokankaista, ties mistä milloinkin. 15x15 cm palat, 9 vaakaan ja 11 pystyyn.

Tikkasin sieltä täältä tilkku- ja taustakankaan kiinni toisiinsa.

Taustana on Kestovaippakaupan ihanan jämäkkä joustofrotee. Oikeat puolet vastakkain, saumurilla ympäri melkein koko matkalta. Kulmissa differentiaalisyöttö täysille. Kääntö oikeinpäin ja siksak reunaan. Kokeilin muitakin jousto-ompeleita, mutta venyttivät vielä enemmän, vaikka oli paininjalan puristus minimissä. Pesin peiton koneessa, mikä auttoi kupruihin.

Seuraavana aamuna kuului kirkas lapsen ääni: "Äiti, kenen tämä punainen peitto on?" Eipä juuri kenenkään... Viltti äkisti ruttuun kainaloon ja kaappiin. Tällä konstilla saa paljon ryppyjä jopa trikooseen.

Sama kirkasääninen lapsi syö aina kuormasta. Laskiaissunnuntai onkin vasta kohta, oho. Pullia pari viikkoa ja synttäripeitto monta kuukautta etuajassa. Hämäläisetkö hitaita?

Tuttinauhakatsaus

Ennen väkersin tuttinauhoja yökaudet, myyntiinkin asti. Sitten tuli tauko nimeltä palkkatyö. Nyt innostuin taas. Mitäpä niitä kauniita nauhoja piilossa pitämään, sillä käyttöön ne on tarkoitettu. Tutti tai vauvalelu pysyy ihmeen paljon pidempään tallessa ja vauvan käden ulottuvilla, kun se on sidottu rattaisiin tai remeleihin.

Riittää näistä muillekin. Meillä kun ei tuttia syö muut kuin vauvanukke.

Osoittaako vauvabuumi laantumisen oireita? Onko saturaatiopiste saavutettu?

Toivottavasti ei, koska klipsuja ja renkaita on vielä parikymmentä jemmassa.

Ämmään mahtuu kaksi sydäntä

Toinen selkään.

Toinen eteen. Kamalan paksu poppana tuli tästä, kun yhdistin ohutta värillistä ja paksumpaa mustaa. Pelkäsin liian pientä sydäntä ja siksi käytin kahta lankaa. Olisi pitänyt luottaa alkuperäisen tekijään, ettei siellä miniatyyreja nykerretä. Onneksi lahjan saaja on tarmokas nainen ja ratkoi pömppösydämen sijoiltaan. Se löytänee uuden, paremman paikan.

Malli Virpiltä Omakopasta.

Ystävänpäivä on joka päivä.