Pääsiäistä ja pipoja

Huopatulppaaneja. *Pääsiäismuovimunan päälle villaa, pallero ohuen sukkahousun lahkeeseen, naru väliin*, uusi pallero samaan lahkeeseen, toista *-* kunnes lahkeet ovat täynnä tai munat lopussa. 60 astetta pesukoneessa. Nyhdetään pallerot irti ja leikataan toiseen päähän viillot. Käännetään ympäri. Kiinnitetään kranssiin, ripustetaan ikkunaan, käytetään kattauksessa, ties mitä muuta.

Joskus villaa on vähän köyhänlaisesti.

Riiputettuja munia ja kukkia.

Elämäni ensimmäinen lapseltani saatu kukkakimppu. Kädessä nahistuneita, eri mittaisia. Rakas, rakas, rakas.

Pelottava pääsiäisnaama.

Pirtsakka putkelohuivi Kestovaippakaupan pilkkutrikoosta. Tälläsin kuminauhaa saumaan, muttei jaksanut vetää kovinkaan ruttuun. Höh.

Samasta kaupasta mustavalkoista siksaktrikoota. On näitä vaan hyvä ommella. Jotain ihan muuta kuin palalaarien lurutrikoot.

Edelleen sama kauppa. Äidille ja pojalle jonnekin päin Suomea kirahvipipat.

Laiskan silittäjän lauta

Pinterestista löysin loistoidean kaltaiselleni superlaiskalle silittäjälle. Tarvikkeetkin löysin heti kotoa:

- 40 cm vanerilevy (josta piti joskus tulla kellotaulu)
- makuualustan jämät (jotka ovat palvelleet teltassa, pinnasängyn pehmusteena ja pyllynalusena)
- liimaa
- JYSKin älyhalpaa puuvillaa
- niittipyssy (superkeksintö!)

Taas on yksi tekosyy vähemmän olla silittämättä tukikankaita, helmakäänteitä ja muita pikkujuttuja, joilla on suuri vaikutus lopputulokseen. Lauta vaan pöydälle tai pyykkikoneen päälle ja rauta kuumenemaan.

Hulluna lapasiin

Petroolista mekosta jäi vähän yli joustavaa villafleeceä. (En muuten laittanut pitsejä mekkoon kiinni. Olkoon simppelinä ja tahraisena.) Oikein keskityin saadakseni itselleni täydelliset lapaset. On bambua sisällä ja on vaikka mitä. Hah. Ekasta nivelestä pitäisi katkaista sormet, jotta mahtuisivat käteen. No, mieleeni tuli pienikätinen työkaverini, jonka sisällä kasvaa ihme. Siitä sain innoituksen neulahuovutuskuvioon. Tuleeko muille samoja mielleyhtymiä? Lahjoja on mukavaa antaa odottamatta ja "väärään" aikaan.

Muistojen tilkkutäkistä jäi palanen Marimekkoa, jota en raaskinut käyttää omiin tuherruksiini. Tein siitä samaan perheeseen pienet lapaset. Päällä velour ja vuorena trikoo. Muistiin itselle: kavenna!

Omalle typylle surautin tosi näppärät rukkaset. Tänä keväänä on ollut paljon päiviä, jolloin lapasilla ei tarkene tai ne kastuvat, kurarukkaset ovat liioittelua, välikausirukkasia ei löydy. Sisällä on villaneulos, jonka pesin 60 asteessa ennen ompelua. Eipähän sitten kutistu enää jatkopesuissa ja käytössä. Päällä safari-PUL. Hurrrjan oranssia resoria olen hutiostanut aikapäivää sitten. Kuluipa edes osa.

Lopuksi piste iin päälle. Onnistuin!! Ennätyspitkiin sormiini sopivat lapaset!! Nippanappa riitti villafleeceä näihinkin, kun leikkasin vaakaan. Parempikin on ehkä näin, että joustaa pituussuunnassa. Resorikanttaus lörpsähti, mutta minähän en pura.

Täydellisen lapaskaavan metsästys jatkuu ikuisesti. Isorakka (OB 5/12) on kärkipaikalla, mutta kun..... Jokainen kangas käyttäytyy eri tavalla, joskus saumanvarat lipsahtavat kapeammaksi, joskus kangasta on niukalti ja siksi palaset ovat mitä sattuu. Ehkä siis teen jatkossakin summamutikkakaavalla.

Kevättuuli tuivertaa tyynyt vaihtoon

Ihmismieli on ihmeellinen. Pimeällä kaipaan tummia värejä, mutta valon lisääntyessä kotiakin on pakko päivittää kirkkaammaksi. Ikean raitoja ja palleroita, vanhoja verhoja, anopin pitsi- ja brodyyrijemmoja, kehnoa Jyskin lintupuuvillaa... Jotain jekkua lykkäsin jokaiseen.

Kuvat tosin räpsin taas yön pimeinä tunteina, koska silloin on rauha maassa ja kameralla hyvä tahto (sekä vain yksi käyttäjä).

Voisiko joku sisustaa ja siivota meidän kodin niin, että siitä voisi kuvata muutakin kuin tiukasti rajattuja tyynyläjiä? Sitä odotellessa mennään näillä.

Kappas vaan, pitsi sekä villa, kahdestaan ompi hippasilla.

Kaavoihin kangistunut? Sama kaava kuin aina. Sama väri kuin viimeksi.

Tissiksen kaavalla leikkasin niin perusliivimekon, ettei tylsempää olla voi. Kangas on ihanan väristä joustavaa villafleeceä Kestovaippakaupasta ja se ansaitsi parempaa. Monen kuukauden pölyttymisen jälkeen nappasin kaariviivottimen ja sakset käteen.

Poikki ja pinoon etu- ja takakappaleiden keskeltä. Sama linja pääntielle.

Pään- ja kädenteille sekä helmaan leikkasin parin sentin levyistä kaitaletta ja surautin suoralla senkin kiinni. Repsahduksen pelossa kiristin yläosassa kaitaleita lähes resorityyppisesti, mutta helman tein samanmittaisena kuin alkuperäinen.

Lumihiutaleen ohje on Kotivinkistä. Muita virkkuuohjeita googlettelin vaikka mistä enkä muista tarkempia koordinaatteja enää. Vielä en ommellut kukkeroita paikalleen, koska melkein jo luovuin niistä. Sitten huomasin kuitenkin takana keskellä likaläntin kankaassa ja pakkohan se on jollain peittää. Vielä mietin, että käytänkö nurjaa vai oikeaa puolta kankaan päällipuolena ja päädyin tähän likaläikkäiseen. Hyvä mina.

Mikä siinä on, että silitysrauta on melkein yhtä vaivalloinen ottaa esille kuin hammaslanka? 

***
Vielä lopuksi iloitsen väreistä ja etenkin valosta, joka saa ne loistamaan. Mieliala kohenee samaa vauhtia auringon kanssa. Kiitos kevät, kun tulit jo nyt! En olisi jaksanut harmautta enää yhtään.

Tyynyliinakangas Eurokankaasta ja napit mistä lie. Jaksoin tehdä napinläpiä!! Lokakuun pimeydessä en olisi kyennyt urotekoon.

Siivouspäivä

Oma omempi omin väri

Kauan katsoin sinua syvälle kaappiin,
kauan katsoin, katsoin ja ajattelin.
Kenties kerran saksille käydä saamme,
kenties kerran olet ylläni.

Yleensä saksin uudet kankaat heti. Vien ne suoraan narulta nihkeänä saksien ja saumurin luo. Tämän KVK:n petroolin joustocollarin tie oli (ajallisesti) pidempi. Vähemmän petrooli trikoo on myös viime vuosikertaa.

Ajatuksen sain Made for Apesilta. Hupun leikkaus on paljon onnistuneempi alkuperäisessä, höh. En jaksanut ajatella kaavaa, joten leikkasin summamutikassa sinnepäin. Mätsäävät napit löysin jemmalaatikosta.

Pohjana on Nappinjan taskutunikan kaava, jolla olen tehnyt aiemmin mm. punaisen velourtunikan. Helmaa pyöristin edestä ja takaa eri suuntiin.

KVK:n raitaresorit hihansuihin. Pitsiä saumaan kuten Ommellisella. Onko minulla enää omia ideoita olemassakaan? Vai pitäisikö ennemmin ajatella niin, että miksi keksiä pyörää uudelleen?

Selässä jenkkakahvanpiilotuslaskokset. Takasovituskuvaa en näytä, koska ylävartalo tursotti. Ai miten niin naiset ovat kriittisiä omien kuviensa suhteen??

Talitintti visertämään kevään odotusta. Oho, mikä väriero sisä- ja ulkokuvissa. Myös lämpötilaero on tuntuva.

Valmis.

Takatalven nappivalinta

Kaverin vanha villapaita sai kyytiä kuudenkympin pesussa. Saksin siitä lapaset ja kokeilin OB 6/2012 Isorakka-kaavaa. Isoin koko on leveydestä hyvä minulle, mutta pituutta tarvitaan sentti ainakin lisää. Pianonsoittajan sormet, muka. Siksipä nämä päätyvät pakettiin. Suippo kärki on vähän hassu, mutta ehkä juuri siksi aika kiva. Seuraavia taidan kuitenkin pyöristää.

Fleecevuori, kaksinkertainen villajoustin. 

Riittänee paketoinniksi? 

***

Päivän teemaväriin sopien tein isoveljen kanssa pikkusiskolle pikkukassin. 

PS. Silittäminen on yliarvostettua.