keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Takkimania

Ihan vähän kesällä kokeilin, josko osaisin tehdä takin. Osasin, mutta virheitä tuli alkuun satamäärin. Into kuitenkin iski eikä loppua näy. Sopivasti haastetta, mahdollisuudet mihin vain, jotain uutta.

Ensin omalle pienelle kettutakki (n. 92 cm) Ikean tukevasta puuvillakankaasta. Vuorena turkoosi microfleece. Kaavana käytin OB:n (3/12?) Panda-hupparia, jota levensin ja pidensin helmasta, suurensin vähän saumanvaroilla ja levensin hihoista. Samalla ja pienemmälläkin vaivalla olisin voinut tehdä heti Tinttiinan. Tekemällä oppii joka tapauksessa. Tosimummon takkiohje on superhyvä!! Ilman en tulisi toimeen. Tähän takkiin laitoin nepit, koska ne oli niin kauniit. Näppärämpää on ompelijalle sekä käyttäjälle laittaa kuitenkin vetoketju. 






Sitten tulikin nopea tilaus samankokoisesta takista. Vihreä Eurokankaan palalaarin tikkivuori löytyi kaapista, puuvillakangas Maijan löytöjä ja kaavana taas tuo Panda.



Seuraavaksi tein kaverin tytölle n. 116 cm Tinttiina-takin (OB 6/2011). Vähän levensin hihoja ja kädenteitä sekä pidensin helmaa. Ihana pöllötilkkukangas Tiritomilta, turkoosi tikkivuori taas EK:n palalaarista ja vetoketju FB:n Kangashamstereista. Ensimmäinen suunnilleen virheetön takki, jee!




Kohta oli vuorossa Ikean Tidny-kankainen n. 122 cm Tinttiina. Punainen tikkivuori EK:sta. Siitä tykkään kovasti, koska luistaa pukiessa ja lämmittää enemmän kuin ohut vuorikangas. Hintaa on enemmän kuin päällikankaalla, mutta olkoon. Kangastussilla värittelin muutamat yksityiskohdat kankaasta punaiseksi. Helppo nakki, hyvä takki. 



Sitten vielä se rakkain, kamalin, tuhoontuomituin, hitain, suututtavin, purettavin ja kikkailtavin takki. Soft Steel -kaava (joku OB, ehkä 2/2009). Tein oman kokoiseni, mutta yläselkä oli niin kapea, etten saanut liikutettua käsiä. Ehkä joku tykkää seistä tumput suorina, mutta minä koitan välttää. 8 cm kiila selkään, kainalosta vähän sisään -> pyöriölle muotoa enemmän, isommat taskut, jne. Tämän takin pohjalta en todellakaan tehnyt kaavamuutoksia, koska lopussa vain surruutin saumurilla enkä miettinyt enää mitään. 

Lintukangas Ikean pitkään marinoitunutta puuvillaa, vuorena EK:n vihreä tikki. Pinkki vetoketju piristi. Tätä takkia käytän toivottavasti loppuelämäni. Tai ainakin siihen asti, kunnes teen vielä enemmän itseni näköisen takin. Lieneekö mahdollista?


3 kommenttia:

  1. oih, miten ihania takkeja. kateellisena ihailen, kun ei omat taidot taida riittää =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä nuo ihmeitä taitoja ja koneita vaadi. Sopivan simppeli malli vaan, ja etenkin jos olisi joustava kangas niin saisi paljon anteeksi. Tosimummon ohjeilla pääsee jo pitkälle!

      Poista
  2. Ämän no alledot atiepu! (lue väärin päin ;)

    VastaaPoista