Parpi tsillaa

Lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden haave toteutukoon: teen Barbielle vaatteita! Ei tuo typy tosin niistä vielä mitään ymmärrä - jos koskaan. Päristelee autoilla, junilla, mopoilla, kaikella ja ensimmäinen sana oli auto. Lempikirjakin on Pieni ajoneuvokirja. Joka tapauksessa oli hauskaa viettää päiväuniaika esikoisen kanssa leikellen pikkukaavoja, pikkukankaita ja pikkupikkuja. Suutarin lapsella on suutarin mieli.

Mitä opimme tästä? Näinkin pienessä tunikassa on hyvä olla alavarat pääntiellä. Huolellisuus ennen kaikkea. Liian kapeat ja istutetut hihat -> vaikea pukea -> tee lepakommat seuraavaan. Joogahousut näyttävät niin rennoilta, että Fantasia- ja Satuhää-Barbiet kalpenevat tämän chillaajan rinnalla.

Kuulemma pipo, hanskat ja aurinkolasit pitäisi vielä tehdä. Ompelevan äidin lapsi ei tunne käsitettä "En osaa, ostetaan kaupasta." Yritetään...

Tänään mietin, että ei ole helppoa Barbiellakaan. Jos pääntie on tarpeeksi suuri, että pää mahtuu siitä läpi, näkyy rintavarustus. Onneksi olen normaali suomalainen roikkunainen.