Kun anoppi on tyytyväinen, niin miniä on tyytyväinen

Miniä of the year -palkinto goes to... ehkä jollekin muulle kuin minulle, mutta ompelin pari tunikamekkoa joka tapauksessa. Kiitos päivänvaloon (jaa mihin??) sijoittuvasta ompeluajasta kuuluu innokkaille lastenvahdeille, jotka viettivät meillä viikonloppua.

Mustapohjainen sienitrikoo taas Kestovaippakaupasta, kaava SK 2/2010. Siinä oli käytetty joustamatonta pellavaa, mutta toimi tuo malli ihan hyvin trikoollakin. Leikkasin ilman saumanvaroja, niin tuli just sopiva. Selkään tein lisäksi n. 4 cm vastalaskoksen niskasta vyötärölle asti, koska sinne meinasi jäädä liikaa tavaraa. Helmakaitaletta kavensin kymmenisen senttiä ympäryksestä, mikä antoi keveyttä alaosaan. Lankoja en joutanut vaihtamaan joka välissä, mutta ei ne ulospäin näy. Elämää nähneitä retronappeja ompelin lopuksi kaulukseen. Sitten vaan reppu selkään ja kouluun!

Keltaisen kirahvitrikoon ostin samaten KVK:sta, kaava SK 1/2010. Yläosa on pari numeroa pienempi kuin alaosa ja hyvin toimii. Hiuslaskoksia tein miehustaan ihan kaavan mukaisesti ja lisäksi surruuttelin selkään muotolaskoksia samaan tyyliin. Notkoselkä kaipaa aina muotoa enemmän kuin kaavoissa on valmiina. Hihoja muokkasin vähän suoremmiksi ja laitoin pitkät resorit. KAM-nepit kiinnitin nappilistan yläosaan ja loput ompelin kiinni. Lehdessähän tuo oli kokonaan napitettu/avonainen, mutta kauniimmin tuo istuu noin.

Näköjään 2009 ja 2010 on ollut paljon hyviä malleja Käsityölehdessä, mutta sitten lopahti. Niin myös vuosia kestänyt tilaukseni. Kovasti pommittavat, mutta pysyn tiukkana ainakin toistaiseksi. Keksiköön jotain uutta, ni.

Loppuiltapuhteena väkersin vielä maatuskapussukkalaukun. Kuinka kauniita voivatkaan värit olla? Silmä lepää ja mieli kirkastuu. Silitysrautaakin käytin, muttei siltä näytä.