Liliana oli leveä ja sekös häntä häiritsi.

Naapuriin lähti Liliana-liivihame (OB 2/2012) aikuisen naisen miniatyyrikoossa. Ihmeellinen kaava: kädenteitä piti suurentaa metri sekä helmaa kaventaa kilometri jo kangasta leikatessa ja sitten vielä sivusaumoista sovituksen jälkeen. Lyhensin helmaa reippahasti. Onkohan olemassa kaavaa, johon ei tarvitsisi tehdä yhtään mitään muutoksia? No on sentään yksi: Bohemian.

Poimutusta on selässä ja edessä, mikä sopii vallan hyvin pikkiriikkiselle käyttäjälle. Helmaan ruttasin vielä poimua ja kyllä tuli hyvä. Kangas on käyttäjän iäisyys sitten ostamaa flanellia, joka oli valmiiksi vinoruutuista. Toivon kankaan käyttäytyvän ihmisiksi eikä flanelliksi. Nyppyyntyminen on mälsää, mutta korjattavissa nukkaleikkurilla.

Napit ostin Keskiseltä, kun sattui löytymään niin passelin väriset ja sopivan isot. Puunappeja tykkäisin käyttää enemmän kuin näitä muovisia, mutta eivät kestä konepesua, höh. Vetskarin tilasin Karnaluksista. Hyvä paikka on se. Mitä siellä ei ole, sitä ei tarvita. Paitsi niitä ompelukoneen neuloja, joita eivät halunneet lähettää. Tietty just nyt niitä katkeaa päivittäin. Mööfin laki.

Kysymys: Mikä on alla olevassa kuvassa?
Vihje: yleensä se ei todellakaan pysy piilossa. Nytkin meinaa väkisin vähän irvistää, muttei uskalla. Irvistän takaisin.