keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Pussilakanaan pukeutuva perhe

Pehmeäksi nukutusta pussilakanasta riittää iloa kolmelle neljästä.

Singoallamekko (SK 1/09) oli vallan helppo surauttaa. Kaavakin on muuten hyvä, mutta kaventaa pitää pari kilometriä. Tein 92 cm:n kaavalla ja käyttäjä on 87 cm pitkä. Keskietua kavensin yhteensä 4 cm ja vieläkin olisi saanut ottaa sekä edestä että takaa pari senttiä pois. Trikoossa voisi kaventaa vieläkin enemmän.


Kuminauhojen pituudet itselle muistiin:
- hihansuut 22 cm + sv
- pääntie 42 cm + sv


Kierrätysnappeja tälläsin vielä pääntielle, jotta osuu kerrasta oikeinpäin päälle. Helma voisi olla vähän pidempi, niin menisi varmasti vielä ensi kesänäkin. No, ainakin leggareiden kanssa on siveä.


Itsellekin olisin halunnut mekon, mutta kangas oli aika haperoa joistain kohdista enkä uskaltanut riskeerata. Noloa on, jos koko asu repeää päällä. Päädyin tekemään "ei laaksoa, ei kukkulaa" -hameen. On helppoa olla suora pötkö - samanlainen edestä ja takaa. Kohta myös yläosaan sopii sama lause, koska ompeluharrastus kasvattaa kyttyrän hartioiden väliin. Siinäpä on sitten muhkuraa eessä ja taassa.


Omakehu haisee nyt: olen superhyvä tekemään näitä hameita. Enää ei repsota vetoketjun pää, ei nouse toinen puoli senttejä korkeammalle kuin toinen. Uu jeah.


Vuosi sitten esikoinen sai shortsit. Kuinka voikin sama kangas sopia kaikille perheenjäsenille, tytöille ja pojille? Mitähän ukolle vielä keksisi... isolierisen hellehatun? Uikkarit?


5 kommenttia:

  1. Uikkarit ehottomasti! Sellaiset painijamalliset!! ;) /Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai kokouikkari stringimallilla. Juu, niin mä teen.

      Poista
  2. Kalukukkaro on aina ajankohtainen.

    VastaaPoista
  3. Mikä siinä on, että nuo kaavat tuppaa aina olemaan ihan järrrrrkyttävän leveitä?! En vaan kestä! Murrr...
    Mutta kiitos, kun totesit tämän kyseisestä kaavasta, se on välillä silmieni ohitse vilahdellut ;)

    VastaaPoista