Asusteiden esiinmarssi

Olipa kerran Marimekon pitkä punaraitainen yöpaita, anopin joululahja. Se päällä on koettu hauskoja iltoja ja turvallisia öitä. Sen sisällä on kasvatettu kahta lasta. Se on vedetty polvien yli, kun koirani loppu alkoi. Sen on leikannut ja ommellut esikoinen viisivuotiaan ylpeydellä omaksi paidakseen. Nyt loppupala saa vielä lämmittää kaulaani monen vuoden ajan.

Laitoin raitoja pitkin ja poikin sekä lisäsin jatkoksi Kestovaippakaupan punaista tähtitrikoota. Pipo vielä mätsäämään ja taas on kiva ulkoilla aamulla.

SPR-kirpparin palalaarista nappasin pätkän merenvihreää collegea matkaan. Marinoitui pitkään, kunnes pyörähti tuubihuiviksi. Pitsien sijoitteluun vaikutti proosallisesti kankaassa olleet reiät. Nurjalla puolella on jotain tussikirjoitusta. Mikä lie pakanloppu tämä siis. Eräs ystäväni kerran sanoi mustaa banaania syödessään, ettei ruokaa heitetä roskiin. Tähän huiviin sopii sama ajatus. Kangasta ei vaan heitetä roskiin. Ikinä.

Näistä ei tarinaa irtoa. Perussettiä Kestovaippakaupan trikoista ja joustofroteesta. 

Näitä lenkkipantoja ommellessa ajattelin lenkkeilyharrastustani ja ystävää, jonka muutto surettaa yhä. Kuinka monet lenkit kirmattiinkaan valoisina kesäöinä. Voih. Samalla mietin juoksukaveria, jonka välittömästä läheisyydestä itse muutin pois. Juoksu on ihana asia, joka sitoo ystävät yhteen niin kuin maamies pellolla lyhteen. 

Ompelumusiikkina oli ripiitillä Maj Karman Ukkonen. Herra Ylpön sanat ja ääni auttavat poistamaan kaikki huolet ainakin hetkeksi. Elämä on taas hetken aikaa kevyt.