Marjatta Metsovaaran Carmen-kankainen verho (60-luvulta?) matkusti Maijan kaapista omaani viime kesänä. Sieltä se alkoi huudella männäviikolla.
Ajatus lähti uusimmasta Suuri Käsityö -lehdestä, jonka kannessa oli kiva mekkonen. Tein kaavat ja jopa proton lakanakankaasta (MINÄ!?!) ja ihan kiva tuli. Näytin tosin raskaana olevalta Pamela Anderssonilta. Jos tykkää, niin mikäs siinä. Carmen oli kuitenkin jo vallannut mieleni ja käytin siihen vanhaa Stitch details -kaavaa, jolla olen tehnyt aiemmin kaverilleni mekon Marimekon Siirtolapuutarhasta. Ihme homma on tuo mitoitus. Kaava on kokoa 38, joten suurensin vähän sieltä sun täältä. Kavennushommiksihan se meni. Milloin minä olen muka ollut kokoa 38? Kysynpähän vaan.
Hyvin istuu mekko ja tyylikäs on kuosi, mutta jokin mättää. Kotelomekkofiilis puskee väkisin läpi. Farkkujen tai mustien caprileggarien kanssa toiminee parhaiten.
Tässä vielä sama takaa. Vähän enemmän on kukkaa kannikkapuolella. Vaatinee muuten beiget mummualkkarit alleen, koska on aika läpikuultavaa kangasta. Niitähän riittää.
Kohta 6-vuotias poikani muuten katseli tätä kangasta ja kysyi, että onko se Marimekkoa. Mistä sekin Marimekon tietää... Äiteen poika.
Ehdottomasti pirteän ihana retrotyttö! Ja jos joltain stailistilta kysyisit, niin leggarit varmaan saisi ehdottoman kiellon... ;) Mutta niiden kanssa varmaan toimii rennompana asuna, juhlaan toki sukkiksilla ja mustilla/pinkeillä korkkareilla. Ai miten niin sulla ei ole pinkkejä korkkareita?! /Katja
VastaaPoistaEn kysy ja ei ookaan ;) Pinkit kengät olis kyllä aika hauskat tän kanssa. Mustavalkopilkulliset ballerinat ostin just. Kokeillaanpa...
Poista